Mielipiteet

Lukijan mielipide: Onko Suomen tie Ukrainan tie?

Mielipidekyselyiden mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa liittymistä Natoon. Natolta toivotaan suojaa Venäjän uhkaa vastaan.

Niin toivoi Ukrainakin, mutta turhaan. Venäjän hyökättyä maahan sen paremmin Nato kuin länsimaatkaan eivät uskaltaneet antaa Ukrainalle sen pyytämiä tehokkaita aseita sodan laajenemisen pelossa, apujoukoista puhumattakaan. Ukrainalaiset ovat jääneet yksin.

Vaikka Ukrainan sotilaat ovat puolustautuneet urheasti aseistukseltaan ylivoimaista vihollista vastaan, eivät he pysty estämään kymmenien kilometrien päästä laukaistavia ohjuksia. Sodan seurauksena on ollut tuhansien sotilaiden ja siviilien kuolema ja loukkaantuminen, mittaamaton inhimillinen kärsimys ja taloudelliset vahingot.

Venäjän armeijan raakuus näkyy muun muassa Butshan verilöylyssä. Kun sotarintamalla ei saada suuria voittoja, tapetaan kostoksi siviilejä.

Eduskunta keskustelee parhaillaan, mikä olisi paras turva Venäjän aggressiota vastaan. Onko se liittyminen Natoon vai sitoutumattomuuspolitiikan jatkaminen? Mitkä ovat liittymisen plussat ja miinukset?

Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikkien 30 Naton jäsenmaan pitää hyväksy uusi jäsen ja prosessi jäsenyyshakemuksen jättämisestä sen hyväksymiseen voi kestää vuosikausia, varsinkin jos ko. maan hyväksyminen voisi tuoda ongelmia mukanaan.

Yhdysvaltain yritys ajaa Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyys läpi Bukarestin huippukokouksessa vuonna 2008 törmäsi Euroopan maiden vastustukseen (Lähde: Ulkoasiainministeriön arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista v. 2016).

Euroopan maiden hallitukset pyrkivät tietenkin ensisijaisesti edistämään omien kansalaistensa hyvinvointia ja turvaa. Kaikista kauniista puheista huolimatta en jaksa uskoa, että Venäjän kaasusta ja öljystä riippuvaiset Euroopan maat olisivat innolla hyväksymässä Suomen jäsenyyttä varsinkaan, jos niillä itsellään on yhteistä rajaa Venäjän kanssa.

Jäsenyyspäätöksen pitkittyessä Venäjällä olisi runsaasti aikaa omiin operaatioihinsa "turvallisuutensa takaamiseksi".

Nykytilanteessa kannattaa besserwissereiden irvailusta huolimatta muistaa Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittista viisautta. Taivuttiin YYA-sopimukseen, mutta säilytettiin itsenäisyys. Suotuisan ajan tullen voitiin sitoumuksista luopua.

Kannattaako kääpiöpinserin ärsyttää vihaista karhua? Venäjä pystyy ohjuksillaan ampumaan länsirannikollekin rajaa ylittämättä. Naton aika voi olla myöhemmin, ei nyt.

Talvisodassa Suomen pelasti rukous Suomen puolesta, johon presidentti puolisoineen Suomen kansaa johti. Nyky-Suomessa siitä joutuisi luultavasti syytteeseen ateistien ja toisinuskovien oikeuksien loukkaamisesta.

Siitä huolimatta, rukoillaan nöyryyttä ja viisautta Suomen päättäjille, ettei Suomen tarvitsisi kokea Ukrainan kohtaloa.

Sirkka Karjalainen

Puolanka