Mielipiteet

Lukijan mielipide: Ruuantuotannon tuotantopanosten omavaraisuus on henkivakuutuksemme

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä on aivan oikeassa siinä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoittaa, miten nopeasti maailmanpoliittinen tilanne voi muuttua ja tämän vuoksi täytyy turvata kotimaisen ruuan saatavuus ja riittävä omavaraisuus ( KS 28.2.).

Maatalouden kannattavuuskriisiin on löydyttävä pikainen ratkaisu, sillä muuten meillä ei ole tulevaisuudessa maanviljelijöitä. Kannattavuuskriisi on seurausta siitä, etteivät tuotantopanosten hintojen nousu näy tuottajahinnoissa. Tuottajahintojen nostaminen tarjoaa tähän nopean lääkkeen. Jos tavoitteena on mahdollisimman omavarainen maatalous, jonka toimintakyky säilyy myös kriisiolosuhteissa, täytyy kuitenkin pureutua myös juurisyihin.

Täydelliseen omavaraisuuteen tuskin päästään, sillä sitä Suomi ei ole tainnut olla sitten 1830-luvun. Tämän jälkeen katojen aiheuttamaa viljavajetta paikkailtiin säännöllisesti muun muassa tervan viennistä saaduilla tuloilla. 1860-luvun alkuun asti järjestely toimii kohtuullisen hyvin tervan hinnan pysyessä korkealla.

Tämäkään keino ei tepsinyt katojen toistuessa 1860-luvun puolenvälin jälkeen tervan hintojen ollessa alhaalla. Hallituksen toimien viivästymisen vuoksi riittämättömiä tuontiviljoja tuoneita laivoja juuttui jäihin. Seurauksena oli kansallinen katastrofi, jossa nälän ja tautien yhteisvaikutuksesta kuoli noin 120 000 suomalaista eli noin kuusi prosenttia maan koko väestöstä.

Nykyään ruuan omavaraisuusaste on Suomessa noin 80 prosenttia, mutta tämä on saavutettu suurelta osin tuontipanosten varassa. Traktorit ja muut maatalouskoneet kulkevat tuontipolttoaineilla, ja energiaintensiivinen lannoiteteollisuus pysähtyisi ilman fossiilisia polttoaineita.

Maatalouden kannalta ensisijaista onkin tuontipanosten vähentäminen ja toimivan ravinnekierron aikaansaaminen.

Lannan ja maatalousjätteiden biokaasutuksella voidaan samanaikaisesti tuottaa sekä biokaasua, jolla liikuttaa traktoreita ja muita maatalouden koneita, että arvokasta lannoitetta, jossa muun muassa typpi on paremmin hyödynnettävässä muodossa kuin lannassa ja rikkakasviriski vähennetty.

Jan Kunnas

ympäristö- ja taloushistorian tohtori

Jyväskylä