Koti-Kajaani

Meidän meiningit: Potut pottuina, mutta hyvässä hengessä!

3.–4.9. oli jälleen valtakunnallisen Lady-Pesis-turnauksen aika. 42 joukkuetta ympäri Suomea kokoontui yhteen Turussa pesäpallon juhlavuotena iloitsemaan rakkaasta kansallislajistamme. Turnauksesta on varmasti vuosien aikana muodostunut monelle harrastejoukkueelle tärkeä perinne – ehkä jopa koko pesisvuoden kohokohta.

Tuttuun tapaan myös Kajaanin Pallokerhon Ladyt pakkasivat bussinsa ja matkasivat kohti kauan odotettua turnausviikonloppua. Vaikka turnaukseen lähdetäänkin pelaamaan ja kohtaamaan uusia vastustajia, on joukkueen yhteisen asukokonaisuuden luomisesta tullut pelaamisen rinnalle yhtä tärkeä asia. Teema valitaan ja valmistellaan yhdessä ja viimeiset silaukset tehdään loppuun bussimatkan taittuessa.

Bussillisesta ladyjä muodostuikin tänä vuonna kaksi joukkueellista pelaavia perunoita: KotiPellosta Kierivät ja KotiPellosta Kiitävät. Perunoita liian kauas kierimästä ja kiitämästä vartioi tänäkin vuonna maajussin ja pelinjohtajan varmoin ottein Johanna Partanen.

Tämän vuoden turnaus oli Kajaanin ladyjen 11. osallistumiskerta. Kuten aiempinakin vuosina, pistivät turnaukseen osallistuneet joukkueet parastaan niin asullisesti kuin pelillisesti. Potut saivat vastustajikseen muun muassa viikinkejä, ballerinoja ja noitia, ja otteluissa saatiin puolin ja toisin todistaa hienoja suorituksia ja tiukkoja tilanteita.

Pelinjohtajaa lainatakseni, kentillä nähtiin "ihan oikeaa pesäpalloa". Vaikka asukilpailusta ei Kajaanin perunat palkintosijaa saaneetkaan, tarttui mukaan huikeat 8 voittoa, 1 tasapeli ja 1 tappio. Ensimmäisen turnauspäivän voitokkaan tunnelman kruunasi otteluiden jälkeen rentoutuminen Ruissalon Villa Marjaniemessä saunan, meriveden ja porealtaan merkeissä. Hyvä henki ei lopahtanut sunnuntainakaan, vaikka peliputki tuntui itse kullakin jaloissa ja kropassa.

"Kaikki ovat tervetulleita omana itsenään, omilla taidoillaan, Rosamundana tai Jazzyna, lajikkeena kuin lajikkeena."

Olen ollut monena vuotena seuraamassa KPK:n Ladyjen pelejä – joskus valokuvaajana, joskus vain kannustusjoukoissa – mutta tänä vuonna ikävä pelikentille ja pieni houkuttelu johtivat kuitenkin siihen, että entinen pesäpalloilija löysi itsensä perunapuku päällä seisomassa kiilassa. Vuosien turnaushumun aikana olen saanut todistaa sitä mieletöntä energiaa ja tekemisen meininkiä, mikä Kajaanin Ladyissä on.

Pelit pelataan tosissaan ja asenteella, mutta hauskanpitoa ja sopivaa hupsuutta unohtamatta. Kunnianhimoisesti, muttei hampaat irveessä. Toki epäonnistumiset ja kömmähdykset aina harmittavat, mutta enpä muista, milloin olisin unohtanut peleissä töppäilyni yhtä nopeasti. Kun on tarpeeksi mukavaa ja hauskaa, ei epäonnistumisia kerkeä edes jäädä miettimään.

Näin jälkeenpäin tuntuu hölmöltä, että ennen turnausta mietin, mahdanko sopia joukkueeseen mukaan pelaajana. Kajaanin Ladyjen yksi suurista vahvuuksista on nimittäin se, että kaikki ovat tervetulleita omana itsenään, omilla taidoillaan, Rosamundana tai Jazzyna, lajikkeena kuin lajikkeena.

Tämä siis lämpimänä kehotuksena kaikille ladypesistä harkitseville: rohkeasti mukaan! Turnausviikonloppu Ladyjen kanssa muistutti siitä, miten hauskaa pelikentillä voikaan olla. Kiitos Ladyt ja Turun valtakunnallinen Lady-Pesis-turnaus!

Reetta Kokkonen