Kotimaa

Putin ilmoitti kieltävänsä jalostamattoman raakapuun viennin – Venäjän puunvientikielto olisi riski Suomen hiilinieluille ja metsänsuojelulle

Venäjältä tuodaan 7–8 miljoonaa kuutiometriä puuta. Vastaavat lisähakkuut Suomessa tekisivät ilmastotoimista kalliimpia ja pahentaisivat metsäluonnon ahdinkoa.

Venäjän puunvientikielto voi vaikeuttaa Suomen ilmastopolitiikkaa tai tehdä sen toteuttamisesta huomattavasti kalliimpaa.

Seuraukset voisivat olla haitallisia myös metsänsuojelulle.

Presidentti Vladimir Putin ilmoitti alkuviikolla, päätöksestään kieltää jalostamattoman raakapuun viennin ulkomaille. Päätöksen on määrä astua voimaan vuoden 2022 alussa.

Hinta kiihdyttäisi hakkuita

Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Sampo Soimakallio sanoo, että toteutuessaan kielto nostaisi kotimaisen puun kysyntää. Se puolestaan tarkoittaisi hakkuupaineen kasvua Suomessa.

Samaa mieltä on yliopistonlehtori Panu Halme Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut muun muassa metsien monimuotoisuuden heikkenemistä.

– Firmat luultavasti reagoisivat nostamalla hakkuumääriä omissa metsissään. Todennäköisen hinnannousun seurauksena hakkuupaine kasvaisi myös yksityismetsissä, Halme sanoo.

Kymmenesosa kaikesta puusta

Soimakallion mukaan Venäjältä on viime vuosina tuotu 7–8 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta.

– Tällaisesta suuruusluokasta puhutaan, jos tuonti korvautuisi kokonaan kotimaisten hakkuiden lisäyksellä.

Esimerkiksi viime vuonna Suomessa hakattiin runsaat 73 miljoonaa kuutiota, joten Venäjän-tuonnin määrä on kutakuinkin kymmenesosa tästä.

– Äänekosken sellutehdas käyttää vuodessa 6,5 miljoonaa kuutiota puuta, vertailee puolestaan Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Hanna Aho .

Jos hakkuupaine todella kasvaa Venäjän-tuonnin verran, sen vaikutukset voivat olla dramaattisempia kuin tilavuusluvut.

Hiilinielutavoite karkaisi nopeasti

Hakkuiden merkittävä kasvu hankaloittaisi Suomen ilmastopoliittisia EU-velvoitteita.

– 7–8 miljoonan kuutiometrin lisäys vuosittaisissa hakkuissa pienentää hiilinielua luokkaa kymmenen megatonnia vuodessa useiden vuosikymmenten ajan, Soimakallio sanoo.

– Tuo määrä vastaa koko liikennesektorin päästöjä.

Hiilinielua ei kuitenkaan ole Ahon mukaan varaa pienentää, vaan sitä pitäisi pikemminkin kasvattaa erityisesti vuoteen 2035 tähtäävän Suomen hiilineutraalin tavoitteen takia. Tämä voisi tulla kalliiksi.

– Mikäli hiilinielut pienenisivät niin, että emme yltäisi LULUCF-asetuksen mukaiseen metsien vertailutasoon, niin lisäpäästövähennyksiä pitäisi etsiä taakanjakosektorilta.

Asetuksessa määritellään muun muassa EU-maiden maankäyttöön ja metsien ilmastovaikutukseen liittyvää politiikkaa.

"Riski alkaa olla ilmeinen"

Soimakallio toimii EU-komission riippumattomana asiantuntijana LULUCF-asetukseen liittyvässä valmistelussa.

Hän huomauttaa, että hiilinieluun jäävää vajetta voidaan kompensoida tietyin ehdoin. Laskelmiin vaikuttaa myös metsien todellinen kasvu.

Optimistisimmassakin tapauksessa jo parin miljoonan kuution lisähakkuut voivat Soimakallion arvion mukaan olla silti ratkaisevia.

– Jos hakkuut alkaisivat olla tasolla 75–80 miljoonaa kuutiometriä, niin silloin kyllä olisi ilmeinen riski sille, että Suomelle tulisi rasitetta ilmastovelvoitteissa.

Koivun rooli on jäänyt epäselväksi

Käytännössä vertailuarvosta jälkeen jääminen tarkoittaisi entistä tiukempia toimia esimerkiksi liikenteeseen ja maatalouteen. Vaihtoehtona olisi ostaa valtiolle päästöoikeuksia silkalla rahalla.

Kaiken lisäksi asetukseen liittyviä velvoitteita tai sääntelyä saatetaan Soimakallion mukaan vielä kiristää komission uuden, entistä tiukemman päästötavoitteen vuoksi.

Toteutuuko Putinin uhkaus ja koskisiko se havupuun lisäksi koivua, on vielä auki tai ainakin epäselvää.

Hanna Aho huomauttaa, että jos koivu ei kuuluisi listalle, se vähentäisi hakkuupainetta Suomessa puoleen. Kyse olisi silti neljästä miljoonasta kuutiometristä.

Huoli metsäluonnosta kasvaa

Puuntuonnin vähenemisen aiheuttamat lisähakkuut näkyisivät todennäköisesti myös metsäluonnossa.

– Metsäluonto voi Suomessa huonosti eikä kestä lisähakkuita, Hanna Aho sanoo.

Hän muistuttaa, että 76 prosenttia metsäisistä elinympäristöistä on uhanalaisia ja monet aiemmin yleiset metsälajit harvinaistuneet voimakkaasti.

Panu Halme näkee tuonnin loppumisen suurimman monimuotoisuusriskin liittyvän erityisesti valtion eli käytännössä Metsähallituksen metsiin.

– Valtio rientää hätiin pelastamaan puumarkkinoita ylikuumenemiselta hakkaamalla korkean suojeluarvon metsiä, hän muotoilee pahimman skenaarionsa.