Koti-Kajaani

Rehjanselällä on railoja, joita ei lumen alta näe, varoittaa jäälatujen tekijä Tommi Karjalainen

vapaa-aika

Latu ei tule hiihtämällä. Siksi Tommi Karjalainen tekee moottorikelkalla hiihtoreittejä. Hän on yksi niistä, jotka tekevät vapaa-ajallaan latuja omaksi ja muiden iloksi.

Karjalainen ylläpitää latua kotirannastaan Takkarannan suoralle ja ympäri Rehjan. Reitille pääsee esimerkiksi Takkarannantielle risteävän Ammelahdentien vierestä. Nyt ylläpitämänsä 8,5 kilometrin lenkin lisäksi Karjalainen aikoo ajaa latu-uran Siikalahden puolelle. Hän koetti tehdä latua jo reilu viikko sitten, mutta yritys tyssäsi rypemiseen sohjossa.

"Kun kaksi tuntia revin kelkkaa ja rullaa irti, totesin, että antaa ladunteon olla."

Karjalainen ei kuitenkaan luovuta. Hän aikoo yrittää vielä. Jos hän onnistuu, sivakoitavaa tulisi Siikalahden suuntaan kuutisen kilometriä. Muitakin reittejä hän on kuluvalle talvikaudelle jo tehnyt.

"Syksyllä tein reitin Kuluntalahteen Särämänsuulle asti. En ole sitä nyt lähtenyt uudestaan tekemään. Tekeminen on niin työlästä", Karjalainen kertoo lenkistä, jolle kertyi mittaa 20 kilometriä.

Rehjaselän olosuhteet ovat olleet laduntekijälle vaikeat tänä talvena, koska vettä on jään pinnalla paljon. Vesi, joka on jäänyt jään ja lumen väliin, ei ole jäätynyt, vaikka koviakin pakkasia on ollut. Kun lumi on eristänyt vettä jäätymästä, siitä on koitunut Karjalaiselle lisätyötä.

"Kelkalla on pitänyt ajaa vieri viereen jälkeä ja antaa sen jäätyä, sitten lanata tampparilla ja lopuksi vielä latuhöylällä. Vettä on niin paljon jään päällä", Karjalainen sanoo.

Vettä on eniten ranta-alueiden jäällä. Karjalaisen havaintojen mukaan mantereen ja Rehjan välinen osuus on käytännössä vesillä joka puolelta.

"Ei kärsi ajaa sivuun latu-uralta ollenkaan. Jos niin käy, kelkka jyrineen jää kiinni välittömästi sohjoon ja veteen. Pelivaraa ei ole yhtään. Se on ihan vesillä uran vierestä."

Vesi myös liikkuu paljon jään ja lumen välisessä kerroksessaan. Lumen alla on railoja. Karjalainen varoittaa, että tänä vuonna ne voivat olla petollisia.

"Viime kaudella jää nousi railojen reunoilta pystyyn eikä railon yli ollut mitään asiaa. Tänä vuonna en suosittele ainakaan äkkinäisen lähtemään ajelemaan ihan minne vaan, koska lumen alta ei railoja näe."

Juuri railojen takia Karjalainen on korjaillut mantereen ja Rehjan välistä reittiä useampaankin kertaan. Taajaan tehdyn kunnostustyön vuoksi hän tietää, että hänen tekemillään reiteillä voi liikkua turvallisin mielin. Jää on Karjalaisen mukaan kohtuullisen hyvä vielä ja sitä on noin parikymmenen sentin paksuudelta.

Karjalainen aloitti ladunteot viime vuoden talvella ensimmäistä kertaa. Silloinkaan talvi ei päästänyt laduntekijää helpolla. Karjalainen muistelee, että suoja sulatti latuja tämän tästä eikä kunnon latua ei saanut oikein mitenkään tehtyä. Uurastus palkittiin lopulta.

"Viime keväänä oli mukavat kelit."

"Kelkalla on pitänyt ajaa vieri viereen jälkeä ja antaa sen jäätyä, sitten lanata tampparilla ja lopuksi vielä latuhöylällä. Vettä on niin paljon jään päällä.

Osan latujentekemiseen tarvittavasta välineistöstä Karjalainen on saanut ja osan hän on tehnyt itse. Omatekemänsä puulanan hän suunnittelee korvaavansa metallisella. Kun tuuli juoksuttaa lunta, puulanan paino ei riitä painamaan tarpeeksi tasaiseksi lunta alustaksi. Muutenkin pitäisi vähän kehitellä vehkeitä, Karjalainen suunnittelee.

"Jos laittaisi höylän rullan perään, niin ei tarvitsisi kahteen kertaan samaa reittiä ajaa."

Hän pyrkii aina ajamaan uuden ladun aiemman uran päälle. Harjaantunut silmä erottaa kohdan, mihin latu on painautunut.

"En ole merkinnyt latua, koska siinä menisi oma aikansa."

Takkarannan suoralta lähtee perinteisen ja luisteluhiihdon urat Rehjan ympäri. Karjalainen suunnittelee vetävänsä Siikalahteen ainakin perinteisen hiihtotyylin ladun. Luisteluväyläkin saattaa onnistua, joskin perinteisen latu on helpommin huollettavissa kuin luistelu-ura.

"Viime talvena ajoin luistelubaanan. Sekä sen että perinteisen ladun tekeminen ajeluttaa kahteen kertaan."

Vaikuttaa siltä, että Karjalaisen harrastuksena on latujen teko siinä missä hiihtäminenkin. Riippuu säästä ja omista aikatauluista, miten usein hän ryhtyy ajamaan latuja.

Jos sataa lunta, on urat ajettava päivittäin. Silti Karjalainen sanoo, ettei koe laduntekemisistä velvollisuudekseen. Samaan hengenvetoon hän tunnustaa, että esimerkiksi viikko sitten sunnuntaina kertakunnostus ei riittänyt. Ensimmäisen kerran hän teki ladut aamulla. Päivemmällä sunnuntaihiihtäjät kertoivat pahoittaneensa mielensä siitä, että joku kelkkailija oli ajanut latujen yli.

Karjalainen lähti tarkastamaan tilanteen ja totesi käyneen kuten hiihtäjät olivat kertoneet. Kelkkailijoita hän ei tapahtuneesta ripitä.

"Keli oli sellainen, etteivät kelkkailijat ole todennäköisesti nähneet, missä latu-ura kulkee. Oli niin kirkasta ja uutta lunta, että en meinannut itsekään nähdä, missä latu kulkee."

Hiihtäjätkin osaltaan huolehtivat siitä, että latu pysyy kunnossa. Kun laduilla on käyttöä, se pitää uria auki. Karjalainen katsookin ilolla sitä, kun hiihtäjät nauttivat liikkumisen ilosta. Hän on saanut hyvää palautetta tyytyväisiltä hiihtäjiltä. Laturaivo ei järven jäällä kaiu.

Laduntekijä toivoo, että hiihtokautta kestäisi pääsiäiselle saakka.

Myös Kajaanin kaupunki vetää ladun jäälle lähiaikoina. Rehjan latureitistö kaupungin ylläpitämänä on Siikaniemestä Rehjaan ja Äkäläniemestä Pukkisaaren pohjoispuolelta kohti Rehjaa.

"Tarkoitus olisi, että viimeistään ensi viikolla olisi Rehjan ladut auki", kommentoi liikuntapalvelupäällikkö Aleksi Nyström .