Viihde

Televisiossa: Potterin äiti jäi syrjään – Ihmeotuksissa riittää kyllä monenlaista silmäkarkkia lauantai-illaksi

Katsottua

Toistakymmentä vuotta J.K. Rowling hemmotteli fanejaan. Vuonna 1997 julkaistu Harry Potter ja viisasten kivi aloitti noitapoika Potterin seikkailut, joita kirjoissa ja elokuvissa riitti kaikkiaan seitsemän tarinan verran.

Elettiin jo kosolipelien ja muiden digitaaliviihdyttimien nousukautta, mutta vaniljajätskipaketin paksuiset Potter-kirjat innostivat pienet ja nuoret ikäpolvet tarttumaan kirjaan. Meillä kolme tenavaa oppi ensin Aku Ankasta lukemaan ja sitten Harry Pottereista sitä lukutaitoa todella käyttämään.

Jokainen ehti elää läpi huispaukset, hengenvaarat ja päähenkilöiden kasvamisen aikuisuuden porteille sillä tavalla mihin vain kiehtovat, painetut tarinat pystyvät. Totta kai Potter-videotkin pyörivät laitteissa ehtimiseen.

Kulta-ajan jälkeen samoilla faneilla onkin ollut ankeampaa. Isommaksi ehtineitä ärsyttivät Rowlingin töksäytykset transnaisista ja muunsukupuolisista. Nuorinta ovat pitkästyttäneet uudet tarinat sinällään.

Harry Potter -sarjaa edeltävistä tapahtumista kertovat Ihmeotukset-tarinat eivät ole lähteneet vastaavaan lentoon. Elokuvissa luuta on raahannut maata sitäkin raskaammin.

Kahden tähän mennessä filmatun tarinan käsikirjoituksista on vastannut J.K. Rowling itse, mikä ei ole ollut paras ratkaisu. Kirjailija on halunnut elokuviin mukaan vähän kaiken. Niinpä myös tämäniltainen Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset (2018) pyörii sivuseikoissa kuin sankarivelho Scamanderia esittävän Eddie Redmaynen katse.

Totta kai monenlaista temppua, säihkettä ja silmäkarkkia riittää. Silti tuntuu, etteivät Rowling itse ja ohjaaja David Yates ihan luottaisi kykyihinsä uusien maailmojen luojana. Pokémonin ja X-Menin jäljittely tuntuu jo huokealta.

Kyllä Rowling tarinoita yhä osaa kertoa. Isommille tähdätyt Cormoran Strike -romaanit ovat erittäin sujuvia lontoolaisia perinnedekkareita.

Ihmeotukset: Grindelwaldin rikokset Subilla klo 21.00