Mielipiteet

Lukijan mielipide: Suomi – kaivosten villi itä

Ympäristöä pilaavat vuotavat kaivosrakenteet ovat olleet viime vuosina vakava ongelma. Esimerkkeinä muun muassa Talvivaaran kipsisakka-allas, Suurikuusikon jätevesiallas, Kevitsan iso ja pieni jätevesiallas ja Terrafamen sekundääriliuotusalue.

Pahempaa on tulossa. Vakavin riski on Terrafamen kaivannaisjäte, joka on lähes kokonaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa. Sitä syntyy valtava määrä, noin 45 miljoonaa tonnia vuodessa ja siis noin 1,35 miljardia tonnia 30 vuodessa. Tämän jätemäärän loppusijoitus vaatii noin 20 neliökilometrin laajuisen alueen (pengerkorkeus 50-60m). Koko alue on pystyttävä eristämään vesitiiviisti, varmasti ja pysyvästi muusta maailmasta.

Jos penkereeseen pääsee vettä, kiviaineksen sulfidirikki rapautuu ja liukenee rikkihapoksi, johon jätteen sisältämä uraani ja muut vaaralliset alkuaineet liukenevat ja leviävät ympäristöön jääden sinne pysyvästi. Peli on silloin menetetty.

Terrafamen ympäristölupahakemuksessa suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavasta jätepenkereestä (sivukivialue KL) ei ole työselitystä. Sen rakentamista ei ohjeisteta sanallakaan. Edes penkereen tiivistämistä ei vaadita. Siten penger jää hyvin löyhään tilaan. Tällainen louhepenger tiivistyy oman painon vaikutuksesta äkillisin notkahduksin jopa vuosikymmeniä. Penkereen yläpintaan syntyy halkeamia ja porrastusta, jolloin vesieristeenä oleva 1,5 mm paksu HDPE-kalvo repeilee. Siten jätealuesuunnitelma on kelvoton.

Mikä siis mättää? Sekä kaivosyhtiöiden että lupaviranomaisten asenne ja insinööritaito. Ne eivät riitä poikkeuksellisen vaativien vesitiiviiden riskirakenteiden suunnitteluun, rakentamiseen tai lupaharkintaan.

Asialle olisi pitänyt tehdä jotain jo ajat sitten. Kaivosrakenteiden varmuus on saatava yhteiskunnan muun rakentamisen tasolle. Siksi riskirakenteiden toteutuksessa tulee ottaa käyttöön seuraavat maankäyttö- ja rakennuslain mukaiset laadunvarmistusmenettelyt: Pohjarakennesuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan pätevyysvaatimukset vaativuusluokkana "poikkeuksellisen vaativa" sekä suunnitelmien ulkopuolinen tarkastus ja erityismenettely.

Lisäksi rakenteiden suunnittelu tulee tehdä eurokoodi-suunnittelujärjestelmällä (eurokoodi nro7: Geotekninen suunnittelu) käyttäen geoteknistä luokkaa GL3 ja seuraamusluokkaa CC3. Jos näiden menettelyjen käyttöönotto vaatii lainsäädäntöä, se on hoidettava kaivoslain uusinnassa.

Lupaviranomaisilla tulee olla käytettävissään vastaavan tasoinen suunnittelijan pätevyys. Tarvittaessa tämä pätevyys pitää hankkia ulkopuolelta ja teettää vertaisarviointi lupaviranomaisen toimeksiannosta "poikkeuksellisen vaativa" -luokan riippumattomilla pohjarakennesuunnittelijoilla.

Terrafame on edelleen raskaasti tappiollinen yritys. Talvivaaran malmion köyhyyden ja moniongelmaisuuden vuoksi mitään parempaa ei ole tiedossa. Vakavinta on kuitenkin se, että suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaa kaivannaisjätettä ei loppusijoiteta vastuullisella tavalla kuten kaivannaisjäteasetus (nro 190/2013) edellyttää. Kaivoslain 48 §:n mukaan edes kaivoslupaa ei olisi aikanaan saanut myöntää tällaiselle kaivostoiminnalle.

Terrafame ja sen valtio-omistaja ovat tähän mennessä lakaisseet kaivostoiminnan riskit ja ongelmat maton alle. Toivottavasti Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ymmärtää vastuunsa käsitellessään Terrafamen ympäristölupahakemusta.

Peter Brandt

dipl.ins, tiivisrakenneasiantuntija

Jouni Sarkkila

dipl.ins, ympäristögeoteknikko

Pentti Virkkunen

dipl.ins, pohjarakentaja