Mielipiteet

Lukijan mielipide: Martti Ahtisaarelle olisi nyt käyttöä

Suomen nykyinen itärajan tilanne paljastaa historiallisia totuuksia. Yksi niistä on ”russofobian” säilyminen suomalaisten mielissä huolimatta siitä, että maamme pääsi Naton etulinjan käsikassaraksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ponnautti viime sotien jälkeisen haalistuneen pelkotilan takaisin pintaan, jolloin gallupeissa kansan Nato-kannatus kimposi pilviin. Lopultakin poliitikot uskaltautuivat hakemaan Nato-jäsenyyttä ilman poliittisen itsemurhan pelkoa. Käytännössä Putin toteutti Ukraina-hyökkäyksellään Suomen Nato-jäsenyyden.

Kylmän sodan vuosina presidenttinä toiminut Urho Kekkonen piti taitavana neuvottelijana Kremlin johtajat hanskassaan estäen maamme ”venäjättymisen”. Hänen visionaan oli maidemme välisten ystävyyssuhteiden jatkuva kunnossapito ilman raja-aitoja.

UKK oli uransa huipulla toimiessaan Helsingin ETYK-huippukokouksen puheenjohtajana vuonna 1975. Kokouksen ideana oli raottaa rautaesirippua, mutta jatkossa prosessi karkasi käsistä ja rautaesirippu repeytyi täysin hajalle.

Presidentti Mauno Koivisto vastusti Nato-jäsenyyttä vielä eläkkeellä ollessaankin. Myöhemmin presidenttinä toiminut Tarja Halonen piti kahden toimikautensa suurimpana saavutuksena sitä, ettei Suomi hakenut Nato-jäsenyyttä.

Välikauden presidenttinä toiminut Martti Ahtisaari oli rauhan mies. Hänen toimeliaisuutensa painottui maailmalla riehuvien konfliktien sammuttamiseen, joista kansa parhaiten muistaa hänet Kosovossa ja Namibiassa käydyistä onnistuneista rauhanneuvotteluista.

Nyt Ahtisaarella olisi käyttöä Putinin ja Zelenskyin välisten ristiriitojen selvittelyssä. Jos Ahtisaari sai afrikkalaiset sotijamaat yhteiseen pöytään paiskaamaan kättä toisilleen, niin konstiko hänen olisi sovitella eurooppalaiset yhteisymmärryksen tielle. Tuskinpa suomalaisten ”russofobia” siihenkään sammuisi.

Aulis Korhonen

Sotkamo