Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Arjen osaaja saa paikan

Perhe asuu taajaman ulkopuolella suvun useita sukupolvia hallinnoimassa pihapiirissä. Molemmat vanhemmat käyvät töissä, toinen puolisoista kuitenkin välillä osa-aikaisesti, tosin myös työttömyysjaksoja on hän joutunut kokemaan. Samaiseen pihapiiriin rakennetussa "mummon mökissä" asuvat myös isovanhemmat. He muuttivat päärakennuksesta perheen muutettua kaupungista sukutilan päärakennukseen sukupolvenvaihdoksen tapahduttua. Perheen palkkatulot, lapsilisät ja satunnaiset puukaupat perintömetsistä antavat vakaan taloudellisen turvan. Elo on sujuvaa arkea, turvallista ja rauhallista, lähellä luontoa, kauempana "maalikylistä".

Perheen suunnitelmissa on tehdä kylpyhuoneremontti isovanhempien asuntoon, jotta ikäihmisten peseytyminen tapahtuu turvallisemmin. Mietinnässä on myös uusia ikkunat päärakennukseen, lämpövuotojen vähentämiseksi.

Mikäli perheen tulotasossa tapahtuu muutoksia esimerkiksi työttömyysjakson johdosta tai menot kasvavat esimerkiksi sairastumisen johdosta, he joutuvat muuttamaan suunnitelmiaan. He joutuvat pohtimaan, kuinka sopeutamme perheemme menot nykyiseen tulotasoon? Kuinka käy isovanhempien puolelle suunnitellulle kylpyhuoneremontille? Mistä saataisiin halvemmalla koulukirjoja lukiolaiselle? Pitäisikö asuntolaina tai sähkö kilpailuttaa, jos vaikka saisi nykyistä halvemmalla?

Seteli ei muutu isommaksi lompakossa kauppaan mennessä, vaikka kuinka haluaisi. He joutuvat ratkaisemaan mitä sillä rahalla saa ja mitä sillä tällä kerralla kannattaa tai voidaan ostaa. Kompromisseja ja valintoja joudutaan tekemään, jos nyt ostetaan jotain lapsille, hankitaanko ensi viikolla vastaavasti vanhemmille tai isovanhemmille. Ratkaisut voivat tuntua pahalta niistä, jotka jäävät ilman.

Tämä fiktiivinen kertomus voisi olla kuvaus vaikka jonkun kajaanilaisen elämästä.

Mutta jos kertomuksessa perhe muutetaan Kajaaniksi, isovanhemmat ikäihmisiksi, lapset paiväkotilapsiksi tai koululaisiksi, palkat verotuloiksi, lapsilisät valtio-osuuksiksi, puukaupat toimintatuotoiksi tai vaikka kunnan omaisuuden myynniksi, niin huomaamme että aivan samanlaiset asiat ja haasteet kohdataan kodeissa kuin kunnissa.

Vaaleilla valitut kunnanvaltuutetut joutuvat käymään juuri samantyyppisiä keskusteluja, kuin perheet käyvät kodeissaan. Vastaukset pitää löytää kysymyksiin mitä tehdään huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna (toimintasuunnitelma) sekä millä ne rahoitetaan, saadaanko rahaa hankittua lisää tai saadaanko jostain sitä säästettyä (talousarvio). Tai kun mietitään miten meillä meni viime vuonna tai olipa kiva kesäloma tai kun kerrataan tiliotteesta pankkitilin tapahtumia (tilinpäätös). Pohdintaa joudutaan käymään erityisesti kun jotain poikkeavaa tapahtuu, että kuinka tästä jatketaan eteenpäin. Tarvitaan maalaisjärkeä ja arjen viisautta.

Ensi kevään kuntavaaleissa valitaan kuntapäättäjät seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Jos mietit olisitko sinä hyvä ja kelvollinen mukaan vaaleihin, niin aivan varmasti olisit! Kunnanvaltuutetut ovat aivan tavallisia arkijärjen omaavia miehiä tai naisia, nuoria, aikuisia tai ikäihmisiä, työssäkäyviä tai työttömiä, perheellisiä tai perheettömiä, kaupunkilaisia tai maalla asuvia. Jos ja kun pystyt ratkaisemaan kotona arjen asioita, niin aivan samoin pystyt ratkaisemaan myös kunnan (eli meidän kuntalaisten) asioita.

Jos sinua ei ole vielä kukaan käynyt pyytämässä mukaan kuntavaaliehdokkaaksi ja haluaisit tulla mukaan. Niin ota rohkeasti yhteyttä keneen tahansa valtuutettuun, me olemme kuntalaisten valitsemia ja kuntalaisia varten.

Mukavaa, turvallista syksyä, pidetään toisistamme huolta!

Kirjoittaja on Kajaanin kaupunginvaltuutettu.