Koti-Kajaani

Vapaaehtoisen puheenvuoro: Vapaaehtoistyötä mielenterveyden edistämiseksi – Kriisipuhelimessa päivystäminen vaatii pitkiä tuntosarvia

Työskentelen Kajaanissa kansanterveyshoitajana, minkä lisäksi teen vapaaehtoistyötä mielenterveyden edistämisen parissa. Lähdin muutama vuosi sitten kouluttautumaan äitini jalanjäljissä MIELI Kainuun mielenterveys ry:n vapaaehtoiseksi. Koulutus antoi valmiudet toimia erilaisissa vapaaehtoistehtävissä, ja olenkin toiminut vapaaehtoisena mm. valtakunnallisessa kriisipuhelimessa sekä tukihenkilönä. Vapaaehtoisena toimiminen on antanut minulle todella paljon, ja koen, että olen voinut antaa oman panokseni mielenterveyden edistämistyöhön.

Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa päivystää minun lisäkseni noin 900 kriisityön ammattilaista ja koulutettua vapaaehtoista ympäri Suomea. Soittajien määrä on jatkuvasti kasvussa. Yleisimmät syyt soittamiselle ovat paha olo, ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat, itsetuhoisuus sekä sairastamiseen liittyvät kriisit.

Kriisipuhelinpäivystäjänä olen keskustellut hyvin monenlaisissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa; niin yksinäisyydestä kärsivien kuin itsemurhaa suunnittelevienkin kanssa. Itsemurhien ehkäisy onkin ollut yksi kriisipuhelimen tärkeimmistä tavoitteista siitä saakka, kun se avattiin vuonna 1970. Puhelut saattavat olla rankkoja, ja ne voivat pysäyttää vapaaehtoisenkin itkemään puhelun jälkeen.

Puhelimessa päivystäminen vaatii pitkiä tuntosarvia ja mielellään myös elämänkokemusta, sillä silloin päivystäjä voi hahmottaa soittajan tilanteen ja auttaa häntä parhaimmalla tavalla. Vapaaehtoistyön koulutuksessa saa hyvät valmiudet toimia päivystäjänä, ja koulutukseen sisältyy myös kriisipuhelinharjoittelua. Jokaisen päivystysvuoron taustatukena toimii kriisityön ammattilainen, joka tarvittaessa auttaa ja purkaa puhelujen sisällöt päivystysvuoron jälkeen. Kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen ovat mielestäni kriisipuhelimen tärkeimmät elementit.

Olen valinnut vapaaehtoistyön MIELI Kainuun mielenterveys ry:ssä myös siksi, että koen mielenterveyden ehkäisyn ja hoidon tärkeänä osana kansanterveyttä. Työssäni terveydenhoitajana näen päivittäin mielenterveysongelmien vaikeuttavan asiakkaitteni elämää. Kolmannen sektorin mielenterveystyöllä on suuri merkitys alueellamme, sillä terveydenhuollon resurssit mielenterveysongelmista kärsiville eivät ole tällä hetkellä riittävät. Siksi joudummekin usein ohjaamaan asiakkaita esimerkiksi Kainuun kriisikeskukselle, joka toimii MIELI Kainuun mielenterveys ry:n alaisuudessa. Kriisikeskustoiminta on matalan kynnyksen toimintaa, jossa asiakas voi asioida ja saada keskusteluapua nimettömänä.

Olen toiminut myös tukihenkilönä tuen tarpeessa oleville henkilöille. Yksilötukea tarvitsevat ovat Kainuussa usein yksinäisiä ihmisiä, joilla voi olla erilaisia haasteita arjessa. He voivat tarvita tukihenkilöä asioiden hoitamiseen tai vaikkapa rohkaistuakseen poistumaan kotoa neljän seinän sisältä. Tukihenkilöllä ja tuettavalla on luottamuksellinen tukisuhde, joka parhaimmillaan vähentää yksinäisyyttä, helpottaa mielenterveysongelmista kärsivää sekä valaa uskoa tulevaan.

Olen kouluttautunut myös verkkokriisityöhön ja päivystänyt Sekasin-chatissä, joka on suunnattu 12–29-vuotiaille lapsille ja nuorille. Nuorten pahoinvointi on tullut konkreettisesti ilmi, kun olen kirjoitellut chatissä apua hakevien nuorten kanssa. Siellä ovat nousseet esille nuorten yksinäisyys ja sen aiheuttamat pahanolon tunteet, jotka ovat voineet purkautua esim. viiltelemisenä.

Olen iloinen siitä, että nykynuorille on tarjolla tämän tyyppistä apua ajatuksien purkamiseen. Toivon, että apua hakeneet ovat saaneet tuntea, että jossakin on joku joka kuuntelee.

Kirjoittaja on MIELI Kainuun mielenterveys ry:n vapaaehtoinen ja kansanterveyshoitaja.

Vapaaehtoisen puheenvuoro -palsta toteutetaan yhteistyössä Kajaanin seurakunnan ja paikallisten yhdistysten ja järjestöjen kanssa.

Katja Talvi