Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Suomi tarvitsee pohjoismaisen mallin mukaista mediapolitiikkaa demokratiaa turvaamaan

Maakuntalehdistä sunnuntailehtensä paperiversion lopettamisesta kertoi tässä kuussa ensin oululainen Kaleva, sitten joensuulainen Karjalainen ja nyt sama uutinen oli kerrottavana Hilla Groupin kokkolalaisella Keskipohjanmaalla, joka tiputtaa samalla tuotannosta myös maanantain paperilehden.

Hilla Groupin konserniin niin ikään kuuluvan Kainuun Sanomien sunnuntailehden paperiversio jäi historiaan jo vuosia sitten. Nyt ilmestyminen on loppumassa myös maanantain paperilehdeltä.

Lukijoillemme tylyjen uutisten perustelut ovat kaikilla mediataloilla samat. Painopaperin ja jakelun hinnat ovat kohonneet nopeasti ja jyrkästi. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on jopa kaksinkertaistanut paperin hinnan, polttoaineiden hinnannousu kallisti jakelua, ja Posti on nostanut jakeluhintojaan entisestään.

Lukijoille oman alueen lehti on tärkeä ja erittäin pitkät perinteet omaava tiedotusväline. Kainuun maaseudulla on taloja, joihin Kainuun Sanomat on tullut yhtäjaksoisesti ensimmäisen lehden ilmestymisestä eli vuodesta 1918 lähtien. On ymmärrettävää, että tällaisessa pitkässä perinteessä paperilehti aamiaispöydässä on rituaali, jota ei mielellään halua katkaista.

Vaikka digitaalinen uutistuotanto on nopeasti monipuolistanut Kainuun Sanomienkin uutistarjontaa, voi se monille tilaajille tuntua vieraalta vaihtoehdolta paperilehden korvaajana.

Paperilehdestä luopuminen on mediatalolle erittäin vaikea valinta. Tappiolla ei lehteäkään voi tuottaa, joten maakuntalehtien on nyt tehtävä näitä vaikeita valintoja pysyäkseen hengissä.

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho totesi viime viikolla Helsingin Sanomien haastattelussa (24.3.), että elinvoimainen maakuntalehdistö on ensisijaisen tärkeä myös demokratian toimivuuden kannalta.

Aho kysyykin, onko demokratia jo kärsinyt. Se uhka on nimittäin olemassa, jos ihmiset eivät seuraa journalistista mediaa, kun sitä ei ole heille saatavilla tai he peruvat tilauksia, koska ne ovat liian kalliita. Silloin tieto haetaan esimerkiksi sosiaalisen median kanavista, joissa tietoa ei tuoteta journalististen periaatteiden mukaisesti.

Sitoutuminen virheiden oikaisuun ja vastuun kantaminen sisällöstä erottaa journalismin monesta muusta viestinnästä

Journalistiliitto ja työnantajapuolta edustava Medialiitto ovatkin ponnekkaasti ajaneet Suomeen mediapolitiikkaa pohjoismaiseen malliin ja vaatineet, että seuraavan hallituksen ohjelmaan mediapolitiikka on syytä nostaa keskeiseksi osaksi demokratian suojaamista.

Muissa Pohjoismaissa tiedotusvälineiden toimintaedellytyksiä on tuettu esimerkiksi alhaisempina lehtien ja kirjojen arvonlisäverokantoina kuin Suomessa. Moniäänisen mediakentän turvaamiseksi uutismedialle on suunnattu myös suoria mediatukia.

Suomessa media on saanut kertaluontoisia valtiontukia, kuten 7,5 miljoonan euron korona-ajan tuki. Haja-asutusalueille on tulossa väliaikainen tukiohjelma, kun jakelukulut ovat nousseet.

Nämä keinot ovat kuitenkin pienen pieniä pisaroita kasvavien kustannusten kuohuissa.

Tehokkain keino tukea monipuolista mediatarjontaa on alentaa sanomalehtien, aikakauslehtien ja kirjojen arvonlisävero kymmenestä prosentista nollaan. Seuraavan hallituksen on syytä miettiä, onko se liian iso hinta toimivan demokratian turvaamisen kannalta.