Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Aina on toivoa

Ilmastokriisi koskettaa meitä kaikkia. Tällä hetkellä tuhoisat vaikutukset näkyvät kovemmin globaalin etelän maissa, mutta vaikutukset leviävät koko ajan enemmän myös meidän leveyksille.

Ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamien ympäristövaurioiden myöntäminen vaatii peiliin katsomista. Tiedon puutteesta ei ole kysymys. Pikemminkin kyse on tunteista: emme uskalla tai osaa puhua ilmastonmuutoksen aiheuttamista menetyksistä, surusta ja vihasta.

Mutta ennen kaikkea emme uskalla tai osaa puhua toivosta, että ottaisimme sen suuren askeleen, joka tarvitaan suunnan kääntämiseksi ja tuhon estämiseksi. Toivo muutoksesta voisi kannustaa ihmisiä toimimaan.

"Jos katsomme myötätunnolla mielemme kehittämiä tarpeita, voimme huomata, mitä todella kaipaamme. Arvostusta? Lepoa? Lohdutusta? Kannustusta?"

Aito muutos voi lähteä liikkeelle vain myötätunnosta. Kun näemme ja hyväksymme sen, että ihminen on tasavertainen eliö kaltaistensa joukossa. Olemme riippuvaisia globaalista ekosysteemistä. Olemme osa maailmanlaajuista hyrrää, jonka vauhdin ihminen on kiihdyttänyt äärimmilleen.

Ihmisen todelliset tarpeet ovat ruoka, juoma, ilma, lepo, suoja, itsensä toteuttamisen ja yhteenkuuluvuuden tunne. Mieli on kuitenkin hanakka kehittämään jatkuvasti uusia tarpeita. Miten olla onnellinen siitä, mitä jo on?

Jos katsomme myötätunnolla mielemme kehittämiä tarpeita, voimme huomata, mitä todella kaipaamme. Arvostusta? Lepoa? Lohdutusta? Kannustusta?

Tarvitsemme tietoisuutta, lempeyttä, hyväksyvyyttä ja myötätuntoa päästäksemme missä tahansa haastavassa ja tunteita herättävässä asiassa eteenpäin. Tarvitsemme toinen toistemme kuulemista vasta sitten olemme tiellä yhteisiin ratkaisuihin.

Ympäristökriisin ja sen aiheuttaman ahdistuksen keskellä eläminen vaatii monenlaisia mielentaitoja. Tunteet itsessään eivät ole hyviä tai huonoja. Oleellista on, miten tunteiden kanssa toimitaan ja onko yhteiskunnassa mahdollisuuksia käsitellä niitä.

Tarvitaan keinoja purkaa ilmastoahdistusta niin, että se ei lamaannuta vaan antaa toivoa ja voimia toimia. Tarvitaan tunteiden tunnistamista ja uusia tunnesanoja.

Ja samalla tarvitaan toimia niin globaalilla, kansainvälisellä, valtakunnallisella kuin kunnallisella tasolla. Viikko sitten eduskunta hyväksyi uuden ilmastolain toisen osan, jossa edellytetään kuntia tekemään omat ilmastosuunnitelmat. Valtio on varannut rahoitusta kuntien ilmastosuunnitelmien teon tukemiseen.

Monista ilmastotoimista päätetään juuri kunnissa. Esimerkiksi energiantuotanto, maankäyttö ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotyön sektoreita, joista kunnilla on valta päättää.

Me teemme tätä yhdessä. Aina on toivoa.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston jäsen.

Karoliina Kuvaja (vihr.)