Mielipiteet

Kirkonmäeltä: Palvelukseen halutaan siivooja, sijainen ja syyllinen

Seurakunnissa on näinä päivinä käynnissä sukupolvenvaihdos – ainakin mikäli katsoo avoinna olevien kirkkoherran virkojen määrää. Sijainnista riippumatta näihin virkoihin on usein vaikea löytää hakijoita. Se aiheuttaa usein hämmästelyä ihmisten kesken. Miksi nuoret, koulutetut papit eivät tohdi pyrkiä seurakunnan johtajiksi?

Harva kuitenkaan on pysähtynyt pohtimaan tarkemmin, mitä kirkkoherran työ tänä päivänä pitää sisällään.

Harva kuitenkaan on pysähtynyt pohtimaan tarkemmin, mitä kirkkoherran työ tänä päivänä pitää sisällään. Vaikka puhutaan kirkon ”herrasta”, kyse ei ole herraskaisena patsastelusta tai käskyttämisestä.

Virka on ennen kaikkea palvelemisen virka, jossa täyttyy olla valmis laittamaan itsensä likoon.

Muutama vuosi sitten eräs virkavuosiltaan vanhempi kirkkoherra esitti kuvauksen kirkkoherran tehtävästä: se on sitä, että kykenee olemaan samanaikaisesti siivooja, sijainen ja syyllinen. Myöhemmin olen tullut huomaamaan, että tässä lausahduksessa piilee suuri viisaus.

Harmikseni on tunnustettava, että en tarkkaan ottaen kykene palauttamaan mieliin, miten asian esittäjä mielsi ensiksi tulleen määritelmän. Epäilen sen liittyvän, siihen että kirkkoherran on oltava valmis tekemään paljon taustalle jäävää näkymätöntä työtä, jotta muiden työt sujuvat.

Aivan kuten siivooja tekee. Siivoojan työ huomataan harvemmin – usein vain silloin, kun siivous on jäänyt tekemättä. Samoin toisinaan eteen voi langeta myös sellaisia töitä, joihin muut eivät millään ole valmiita tarttumaan.

Toisekseen kirkkoherralla tulisi olla niin laaja ymmärrys alaistensa työtehtävistä, että hän kykenisi sijaistamaan melkein ketä tahansa.

Hänen ja hyvin todennäköisesti myös työtovereiden onneksi, yleensä kyse on kuitenkin sijaisten hankkimisesta kuin itse tuuraamisesta.

Kolmas ja viimeinen kohta on helppo muistaa, koska siitä saa muistutuksen tasaisin väliajoin: jos jotakin menee pieleen, kirkkoherran on osattava esittää vilpittömimmät pahoittelunsa. Usein samalla on fiksuinta osoittaa syyttävällä sormella enimmäkseen itseään.

Näiden seikkojen valossa on paljon helpompi ymmärtää, miksi seurakuntia vaivaa johtajapula.

Näiden seikkojen valossa on paljon helpompi ymmärtää, miksi seurakuntia vaivaa johtajapula.

Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se riemu ja ylpeys, jota johtaja saa kokea työtovereidensa rinnalla onnistumisen hetkillä. Sitä en ainakaan itse vaihtaisi pois!

Riikka Pääkkönen

Kirjoittaja on Kuhmon seurakunnan kirkkoherra.