Kolumnit

Kolumni: Läpällä heitin... Voiko joukkomurhaajia pilkata?

Meriselitys jälkikäteen kyseenalaisista ja/tai täydellisen sopimattomista kommenteista toki menee ”kännissä ja läpällä”.

Enkä nyt todellakaan väitä enkä vihjaile viime aikoina esille tulleiden tapausten liittyvän kenenkään asianosaisen nauttineen ennen kommentteja kirjoittaessaan muutakin kuin kansalaisluottamusta.

Ehkä jotkut olivat, ehkä eivät.

Ihan läpälläkin heitetyt ”vitsit” kuuden miljoonan ihmisen teolliseen murhaamiseen syyllistyneistä natseista ei ole aihe läpän heitolle. Ei vain ole. Piste.

Luulisi suomalaisen koulujärjestelmän olevan sen verran kehillään, että kaikkein vähälahjaisimmatkin olisivat oppivelvollisuutensa aikana saaneet kuvan ja ymmärryksen Adolf Hitlerin järjestelmän kolossaalisesta kauheudesta.

Vaikka asiat olivatkin tapahtuneet ”ennen kuin mää oon syntyny”.

Sotarikokset ovat sotarikoksia ja kansanmurha kansanmurha. Ihan sama syyllistyivätkö niihin Stalin, Hitler tai Vladimir Putin. Ei kännissä eikä läpällä niistä vitsailla.

Jotenkin erikoista on sekin, että pääministeritasolla saakka on todettava, että mitään ääriliikkeitä ei hyväksytä, ei stalinismia eikä natsismia.

Ikään kuin Hitlerin toimilla ja kannattajilla vihjailun, vitsailun ja flirttailun paheksumisen yhteydessä pitäisi muistuttaa Josif Stalinin hirmuteoista.

Kuka tolkuissaan oleva on sitä mieltä, että Stalinin ns. puhdistukset eli kansanmurha olisi jotenkin vähemmän tuomittava kuin kansallissosialistisen Saksan veriruskeat synnit?

Sotarikokset ovat sotarikoksia ja kansanmurha kansanmurha. Ihan sama syyllistyivätkö niihin Stalin, Hitler tai Vladimir Putin. Ei kännissä eikä läpällä niistä vitsailla.

Voiko sitten ihmiskunnan suurimmista niljakkeista tehdä huumorin keinoin pilkkaa?

Nykyisessä ilmapiirissä tekisi mieli voittaa aikaa ja todeta, että ”hyvä kysymys”.

Eihän se natsien keskitysleirien tai Stalinin ”vankileirien saaristojen” tapahtumia poista, että päävastuullisista tehdään postuumisti pilkkaa. Kovin pieneltä sanktioltakin vaikuttaa.

On sellaista kuitenkin tapahtunut vaikkapa suomalaisessa kirjallisuudessa. Arvostetussakin. Veikko Huovisen yksi bestseller reippaan viiden vuosikymmenen takaa oli Veitikka - A. Hitlerin elämä ja toiminta (1971). Sen perään Huoviselta ilmestyi Joe-setä: aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista (1988) ja Pietari Suuri hatun polki (1995).

Satiirista ja ironiasta kerityn pilkan ymmärtäminen vaatii lukijoiltaan... hmhh... edes auttavaa todellisen, tapahtuneen historian ymmärtämistä.

En ole ihan vakuuttunut, että se olisi näinä aikoina kovin häävissä kurssissa.

Kirjoittaja on Keskipohjanmaan toimittaja.