Kolumnit

Kolumni: Maailman onnellisin kansa puhuu toimistohevonkukkua ja tarvitsee empatiaharjoituksia

Aika monet ihmiset sanovat, mitä tarkoittavat ja tarkoittavat, mitä sanovat. Osa ihmisistä puhuu rehellisesti tai ainakin niin rehellisesti kuin osaa. Käsitys ihmisestä muuttuu, kun elää tarpeeksi vanhaksi. Ei välttämättä huonompaan suuntaan. Mutta ei aina parempaankaan.

Joskus kaupan käytävillä tai kadulla kulkevia ihmisiä katsoessa tulee mieleen ihmetys siitä, että jos Suomi on yksi maailman onnellisimmista maista ja suomalaiset onnellisimpia kansalaisia, mistä sen näkee. Liian paljon on ahdistuneita, väsyneitä, hymyttömiä kasvoja.

Keski-ikäinen tytär hoputtaa ikävään sävyyn kassalla omaan tahtiinsa toimivaa vanhusta. Lapsi vastaanottaa vanhemmaltaan työstä johtuvan kiukun sen sijasta, että äiti olisi käynyt kiukuttelemassa pomolleen, joka todennäköisesti olisi sen ansainnut.

Aidot kielteiset reaktiot tuntuvat tervetulleilta verrattuna nykyaikaiseen työelämään ja yhteiskuntaan pesiytyneeseen “toimistobullshittiin” eli hevonpaskaan. Ja tässä kohtaa pahoittelut kaikille hevosille.

Ihmiset yli-ihastelevat toisten onnistumista vaikka juuri hetki sitten ovat selän takana haukkuneet. Harva uskaltaa puolustaa ketään, kun ei tiedä, kenen joukoissa on fiksuinta seisoa. Ikävän ihmisen maine ei houkuttele ja lopulta on vaikea uskoa, että kukaan haluaa kuulla rehellistä puhetta.

Siitä, mitä suora puhe tarkoittaa, on puhuttu jo tarpeeksi. Sen verran kuitenkin vielä, että suoraan puhuminen ei ole synonyymi öykkäröinnille ja sivistymättömyydelle. Suora puhe ei ole pahasti sanomista vaan ymmärrettävää ilmaisua, jonka jälkeen ei tarvitse arpoa. Se ei tarkoita sitä, että toisen tunteet jyrätään ja näppärä kielenkäyttö on hienompaa kuin empatia.

Kokkolalaisen vaatetusyrityksen PaaPii Designin yrittäjä Anniina Isokangas kirjoitti aiemmin tällä viikolla suorastaan järkyttyneenä yrityksensä toisen brändin Finsketin some-päivityksiin tulleista kommenteista. Hänen mukaasa rasistiset, ilkeät ja muuten epämiellyttävät kommentit ovat arkea. Onneksi vastapainoksi tulee paljon suurempi määrä kannustusta ja myötäelämistä.

Kaikenlaisista hyödykkeistä tuntuu olevan koko ajan pulaa. Osalle ihmisistä monenlainen köyhyys ja osattomuus ovat arkea. Myötätuntoa mahtuisi kyllä maailmaan ilman, että se horjuttaa mitään kasvukäyriä tai kasvattaa valtionvelkaa. Aito myötäeläminen tarkoittaa sitä, että asettuu toisen elollisen asemaan tai edes yrittää. Suosittelen useimmille empatiaharjoituksia.

Kirjoittaja tuottaa viikonvaihdeaineistoja Hilla Groupille.