Koti-Kajaani

Kotiseutuna Kajaani: Lehtikangas syntyi sata vuotta sitten – Soidinsuolle kaavailtiin aikoinaan lentokenttää

Podcastin kuudes jakso vie Kajaanin kankaille.

Lehtikankaalla on tänä vuonna syytä juhlaan, sillä kaupunginosa täyttää pyöreät sata vuotta.

Professori Reijo Heikkinen kertoo Kotiseutuna Kajaani -podcastin kuudennessa jaksossa, että ensimmäiset asukkaat muuttivat Lehtikankaalle vuonna 1921. Sitä ennen rautatien eteläpuolinen alue oli lähinnä koivuja kasvavaa laidunmaata, josta muutama mökkiläinen keräsi kantturoilleen heinää. Jo tuolloin aluetta kutsuttiin Lehtikankaaksi.

Kajaaniin 1900-luvun alussa muuttaneet rautatieläiset halusivat Lehtikankaalle asumaan, sillä sieltä oli lyhyt matka asemalle. He anoivat vuonna 1914, että Lehtikankaalle perustettaisiin kaupunginosa samaan tapaan kuin Purola oli saanut alkunsa vuonna 1912. Anomus hylättiin, sillä kaupunki varasi Lehtikangasta yritysten tarpeisiin.

Sinnikkäät rautatieläiset kuitenkin uudistivat anomuksensa 1919. Tätä hakemusta tukivat Oulu-Nurmes -radan rakentajat, jotka mielivät myös Lehtikankaalle. Niinpä Kajaanin rahatoimikamari taipui ja esitti 1920 kaupunginvaltuustolle, että Lehtikankaalle perustettaisiin kaupunginosa. Näin myös tapahtui, ja alueen vuokratonteille alkoi nousta omakotitaloja.

Kaupunki tarjosi innokkaille hartiapankkirakentajille puutavaraa velaksi. Heikkisen mukaan tämä kostautui joillekin, sillä moni työpaikkansa menettänyt joutui myymään keskeneräisen talonsa. Erityisen murheellinen vuosi oli 1927, jolloin Lehtikankaalta myytiin kymmenen kiinteistöä pakkohuutokaupassa.

Jo kymmenessä vuodessa Lehtikankaasta kehittyi tuhannen asukkaan vilkas lähiö.

Tästä huolimatta kaupunki suhtautui alueeseen nuivasti. Lehtikankaalaiset olivat köyhiä eivätkä siksi kartuttaneet kaupungin verokassaa. Niinpä alueen tieverkosto jäi sekavaksi ja heikkokuntoiseksi eikä vesijohtoakaan ollut. Lisäksi palontorjunta oli olematonta.

Heikkinen kertoo, että lehtikankaalaiset olivat kuitenkin sitkeitä anomuksineen ja saivat vähitellen uudistuksia aikaan. Alue sai virallinen katunimistön 1929 ja uuden asemakaavan 1939 juuri ennen talvisotaa.

Oman kansakoulun lehtikankaalaiset saivat vasta 1930. Alkuvaiheessa oppilaita oli 144.

Lehtikangas oli leimallisesti työläisvaltainen kaupunginosa, jossa asui rautatieläisiä, kuljetustyöläisiä, autoilijoita ja rakennustyöläisiä perheineen, kuvailee Heikkinen. Yhtiöläiset sen sijaan asuivat Makkolassa ja Purolassa.

Kieltolain aikaan 1919–1931 Lehtikankaalla asui paljon pirtutrokareita, jotka toivat pirtua Kajaaniin rannikkoseuduilta. Tunnetuin oli muuan Mäkeläinen, joka jatkoi tuotteliasta viinanmyyntiä vielä talvisodan jälkeenkin.

Lehtikankaalaisten kulkemista kaupunkiin helpotti rautatien alikulun rakentaminen. Sitä ennen asukkaiden oli loikittava asiointimatkoilleen rautatiekiskojen yli.

Sotien jälkeen Lehtikangas laajeni itään. Suurten ikäluokkien kouluvuosina oppikoulupaikoista oli kova pula.

Heikkisen mukaan alueen kehittymiseen vaikuttivat muun muassa Kajaani-yhtiön kasvu ja Hoikankankaalle vuonna 1962 siirretty Pohjois-Savon prikaati, josta muodostui myöhemmin Kainuun prikaati.

Kainuun keskussairaala puolestaan nousi Palokankaalle 60-luvun lopussa ja työllisti 350 työntekijää. Osa sairaalan lääkäreistä ja muusta hoitohenkilökunnasta asettui asumaan sairaalan eteläpuolelle Palokankaalle, jonne kaavoitettiin tontit 15 kerrostalolle, 16 rivitalolle ja kahdelle julkiselle rakennukselle. Samalla vuosikymmenellä valmistui myös Kainuun ammatillisen koulutuksen kampus, joka työllisti satoja työntekijöitä.

1960-luvun alussa Lehtikankaan alue laajeni Rajavartioston itäpuolelle, jonne kaavoitettiin suurehko omakotialue, Variskangas. 1970-luvun puolivälissä Petäisenniskan ja Variskankaan alueella asui Heikkisen mukaan jo noin 2100 asukasta. Palokankaalla ja Hoikankankaalla asui samoihin aikoihin noin 2300 asukasta.

Kun Variskangas oli kaavoitettu ja sen rakentaminen oli päässyt kunnolla vauhtiin, Kajaanin rakentamisesta päättävät viranomaiset kiinnittivät huomionsa Soidinsuon ja Laajankankaan alueisiin. Soidinsuo oli aikoinaan nimensä mukaisesti alavaa suota, jossa kurjet keväisin käyskentelivät.

Heikkinen kertoo, että 1930-luvulla Soidinsuo oli niin kaukana Kajaanin ydinkeskustasta, että sinne suunniteltiin lentokenttää. Tasaista maata kiitoradalle olisi riittänyt. Mutta soinen maaperä lopulta peruutti aikeet, ja lentokentälle löytyi parempi paikka Paltaniemen hiekkakankailta. Sinne se sotavuosina rakennettiinkin.

Laajankankaalle nousi runsaasti kolmikerroksisia kerrostaloja. Rinnekadun varteen 1970-luvulla rakennetut kerrostalot ovat vaaleansävyisiä ja Laajankankaalle 1980-luvulla rakennetut talot puolestaan punatiiliverhoiltuja. Asumisviihtyvyyden parantamiseksi Soidinsuon ja Laajankankaan väliin jäävästä kosteikosta tehtiin maansiirtokoneilla keinolampi, jonka maamassat kasattiin Ellin kukkuloiksi. Niistä muodostui oiva mäenlaskupaikka.

Lapsiperheiden asuttamille seuduille rakennettiin vuosikymmenten saatossa myös useita kouluja.

Polvila 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto

Kun Variskangas ja Laajankangas oli rakennettu, valittiin seuraavaksi uudeksi lähiöksi 1980-luvulla Kylmän alue. Alun perin Kylmä kuului Kajaanin maalaiskuntaan ja seudulla oli yksittäisiä vanhoja asuintaloja hiekkatien varrella.

Kylmällä sijaitsi myös kulttuurihistoriallisesti arvokas Polvilan talo, jossa Kajaanin piirilääkärinä 1830- ja 1840-luvuilla toiminut Elias Lönnrot asui. Enää alkuperäistä rakennusta ei ole, mutta tila löytyy edelleen.

"Aikoinaan Kajaanin koululaiset tekivät hiihtoretkiä Polvilaan Kalevalan hengessä", Heikkinen kertoo.

Kuuntele jakso tästä: