Koti-Kajaani

Kotiseutuna Kajaani: Nälkäkanava syntyi viljapalkalla

Podcastin viides jakso perehdyttää Kuurnaan ja Kättöön ja sivuaa Heinisuota sekä Komiahoa.

Kun Kajaaninjoki vielä virtasi vapaana, sattuivat monet joen vuolaista koskista Kätön ja Kuurnan kohdalle. Rehjasta tultaessa ensimmäisenä oli kivinen ja karikkoinen, noin 470 metrin mittainen ja 2,4 metrin korkuinen Petäiskoski, joka kiersi joen suussa olevan Petäissaaren.

Professori Reijo Heikkinen kertoo, että 1800-luvun puolivälissä Kuhmosta ja Sotkamosta lasketelleet tervansoutajat karauttivat koskessa lukuisia kertoja kiville varsinkin matalan veden aikaan. Siksi tervamiehet vaativat, että kosken sivuuttamiseksi olisi rakennettava kanava. Sellainen rakennettiinkin nälkävuosina 1867–1868. Heikkinen kuvailee, että hanke oli erittäin työläs, sillä kanava piti puhkaista kovaan kallioon. Työssä käytettiin hakkua ja ruutia. Kanavasta saadut kivet kerättiin kanavan eteläpuolelle Petäissaareen.

Nimensä kanava sai siitä, kun työllä todella tilkittiin nälkää. Nälkäkanavaa rakennettiin hätätyönä, josta palkka maksettiin rakentajille viljana. Kanavaa syvennettiin 1890-luvulla.

Kotiseutuna Kajaani -podcastin viides jakso tekee katsauksen Kuurnaan, Kättöön, Heinisuolle ja Komiaholle.

Heikkinen nostaa jaksossa esille muun muassa Pyörteen tilan, jonka rakensi Kemppaisten suku. Tila oli alun perin Kajaanin lukkarin virkatalon torppa. Päärakennus on valmistunut 1800-luvulla.

Kemppaiset ohjasivat ammatikseen tervaveneitä ohi Petäiskosken, ja siksi tilaa on kutsuttu sulunvartijan taloksi. Se toimi myös tervansoutajien taukopaikkana.

Kun tervansoutu Kainuusta Ouluun hiljeni ensimmäisen maailmansodan aikoihin, soutajien opastusta ei enää tarvittu. Heikkinen kertoo, että Pyörteen tilasta tuli 1922 itsenäinen maanviljelystila. Sen vaiheisiin kuuluu muun muassa hääsviittinä toimiminen.

"Taloa käytti majapaikkanaan Kajaanin 1893 häämatkalle tullut ruotsalainen kreivi ja taidemaalari Louis Sparre yhdessä morsiamensa Eve Mannerheim-Sparren kanssa", Heikkinen kertoo.

Pyörteen tila. Kuva: arkisto

Kuurna oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa melko asumatonta aluetta lukkarin puustellia lukuun ottamatta. Myöhemmin osa tuosta alueesta siirtyi Heikkisen mukaan Kajaani-yhtiön omistukseen.

Petäiskosken ylitse rakennettiin 1920-luvun alkupuolella rautatiesilta. Rataosuus Kontiomäelle valmistui 1923, ja Kajaanin ja Oulun välinen rautatieliikenne aloitettiin 1930.

Kun Puutavarasilta valmistui 1960, liikkuminen joen pohjoispuolelle helpottui. Heikkinen kertoo, että Kajaanin maalaiskunta ryhtyi tuolloin houkuttelemaan kajaanilaisperheitä tarjoamalla heille tontteja Kuurnasta ja myöhemmin Kätöstä. Alueille muuttikin runsaasti perheitä. Uusien kuntalaisten maalaiskuntaidentiteetti oli kuitenkin olematon, sillä he kokivat olevansa edelleen kajaanilaisia. Kun maalaiskunnan liittämisestä Kajaaniin äänestettiin 1976, he asettuivat puoltamaan kuntaliitosta.

Kuurnan ja Kätön asukasluku kasvoi, ja alueella tarvittiin koulu. Heikkinen kertoo, että maalaiskunta rakensi 1970 Kuurnan koulukeskuksen, jossa toimi yläaste ja vuodesta 1975 lähtien maalaiskunnan lukio. Lukion aloittaessa oppilaita oli Heikkisen mukaan 103.

Kun maalaiskunta 1977 liitettiin Kajaaniin, lukio lakkautettiin ja liitettiin oppilaineen ja opettajineen Linnan lukioon. Sittemmin Kuurnan koulukeskusta on kutsuttu Kätönlahden kouluksi.

Heinisuo Kuurnan pohjoispuolella on Heikkisen mukaan syntynyt, kun siirtokarjalaisia asutettiin sodan jälkeen Kajaanin maalaiskuntaan.

Alueesta kehittyi vireä, ja paikalliset esimerkiksi perustivat urheiluseura Heinisuon Nousun vuonna 1947. Sen urheilijat menestyivät muun muassa yleisurheilussa, hiihdossa ja lentopallossa.

Lähde: Juttu perustuu Reijo Heikkisen toimittamaan aineistoon.

Kuuntele jakso tästä linkistä .