Koti-Kajaani

Lukijalta: Kaunis kaupunki

Uutta lunta on satanut kohtalaisesti. Se tarkoittaa näillä leveyspiireillä yleensä sitä, että pakkanen saa myös puhtia pohkeisiin ja alkaa kiristää juoksuaan. Lumi on kevyttä kulkijan edetessä. Se vain pöllähtää kulkijan edessä kevyesti, kuin elämä, joka on jo jäänyt kulkijan taakse, nuoren eli jo elämää nähneen, ei sillä ole väliä.

Molempia se ilahduttaa yhtä lailla. Kevyt lumi saa mielen juoksuun. Vanhemmalla kulkijalla lumen pölähdys viettää ajatukset lapsuuteen, nuoremmalla taas tavoittelee uutta ja hienoa lumen ensipuraisun maailmankaikkeutta.

Joka tapauksessa pakkanen on kiristymässä uuden lumen myötä. Yössä kulkevalle se voi olla hyvä tai huono asia. Riippuu siitä, millä asialla liikutaan. Joillakin voi olla hyvinkin polttavia asioita mielessään, esimerkiksi kolkuttaessaan uuden tuttavuuden ovelle.

Kiristyvällä pakkasella ei silloin ole merkitystä. Toisilla kuumottaa korvia, toisilla kiristää pakkanen korvannipukoita. Pakkasessa liikkujan mieltä ei aina voi ennalta arvata. Sen tietää kulkija itse. Pakkanen kiristää silti uuden lumen selässä otettaan. Oli mieli mikä tahansa.

Kaupunki on rauhoittunut uuden lumen vaippaan. Sillä ei ole hätää. Sillä on jo kaikki tarpeellinen kupeillaan. Sen ei tarvitse olla kylmissään, eikä huolissaan. Se pitää huolen omistaan, pakkanen eli ei.

Toki kaupungilla on muistissa monet hankalatkin ajat. Hiiltyneiden talojen ja mustassa lumessa tarpovien ihmisten huopatossujen äänettömät askeleet, jotka huusivat apua. Kaupunki ei unohda sitä koskaan. Kaupunki värähtää omista ajatuksistaan. Silti se seisoo ylpeänä, kuten aina ennenkin. Eikä sillä mitään hävettävää olekaan.

Lumen peittämään maahan osuu uusia askeleita, tuoreita. Se kutittaa kaupungin monien askeleiden jo satuttamiakin liepeitä. Iloinen se on uusista askelista. Lumi pöllähtää sen uumilta kuin puhallettuna ilmaan. Kulkija hämmästyy, mutta ei hämäänny.

Kulkija pysähtyy öisen kaupungin valoihin. Hän on nähnyt monet maailman kaupungit Pariisia myöten. Nyt hän seisoo katsoen joulukuista kaupunkia valoineen, ihmisineen ja pysähtyy katsomaan. Katsomaan näkyä, jota on turha yrittää tallentaa. Se pitää sisällään niin paljon historiaa, ettei sitä mikään filmi voi toistaa.

Pakkaslumi väläyttää kaupungista heijastuvan valon välkehtivin tähdin. Se toivottaa uuden kulkijan tervetulleeksi. Pakkanen kiristyy. Kaunis kaupunki.