Mielipiteet

Lukijan mielipide: Konteksti määrittää itärajan rajoitteet

Markku Nieminen nostaa kirjoituksellaan Raja railona vai siltana (KS 13.4.) yleiseen keskusteluun itärajamme ylittävät yhteistyömahdollisuudet. Jo ennen Neuvostoliiton hajoamista yhteistyö itärajan yli toimi virka- ja kansalaistasoilla kohtuullisesti, joka mahdollisti matkailun kulttuurien vaihdon sekä maamme sotien jälkeisen nopean talouskasvun.

UKK panosti pitkän poliittisen uransa aikana maamme rajat ylittävään yhteistyöhön kaikkiin suuntiin. Hänen mottona oli, että "turvallisuutta ei saavuteta aitojen pystyttämisellä, vaan avaamalla portit". Kekkonen vieraili usein Valkoisessa talossa sekä Kremlissä tavaten tuonaikaisia maapallon napahenkilöitä.

Huipentumana nähtiin Kekkosen johtama vuoden 1975 Etykin huippukokous, jossa Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev ja Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford löivät kättä päälle.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti kaiken. Naamioiden riisumisen jälkeen maamme viranomaistoiminta idän suuntaan katkesi tyystin, jota täydensi raja-asemien sulut sekä rajan aidoittamisen käynnistys.

Juho Kusti Paasikivi totesi noin 70 vuotta sitten, että "tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku". Tuolloin pommikoneiden lähestyessä Suomessa havahduttiin hälytyssireenien ääneen, joiden toimivuutta testataan edelleen kerran kuukaudessa. Miksikähän?

Vaikka venäläiset kansalaisina eivät ole syyllisiä Venäjän sotapolitiikkaan, on tosiasiat arjessa hyväksyttävä. Moninaiset hybridivaikuttamiset estävät lähes kaiken yhteistyön idän suuntaan, ja yllättäen saksalaisetkin panostavat kiireellä pommisuojiensa kunnostamiseen.

Perustuslakejamme on muokattava ajan hengen kontekstissa, ja kansainvälisten sopimusten noudattamisessa pitää ymmärtää niiden "ympäripyöreys". Ukrainan sodan päätyttyä idän suunnan yhteistyön rakentaminen käynnistyy uudelta pohjalta, joiden tuloksista vastaa tuolloinen valtion johto.

Kansalaisina ruohonjuuritasolla toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.

Aulis Korhonen

Sotkamo