Koti-Kajaani

Lukijan mielipide: Kynski – slangia vai yleiskieltä kaupungin nimistössä?

Kyynäspään ja keskikaupungin yhdistävä kävelysilta valmistui 2015. Kekrijuhlassa silta otettiin käyttöön ja ilmoitettiin, että sillan nimeksi oli valittu Kynski. Kajaanin kulttuurihistoriaa jotenkin muistavana mieleen palautui 50- ja 60-luvun nuorison antama nimi Kyynäspään niemestä puhekielen slangina. Täytyy sanoa, että olin syvästi pettynyt, ettei nimenannossa ymmärretty syvemmin kaupungin historiaa. Mietiskelin, että on alentavaa kaupungille, jossa on elämäntyössään niin merkittävästi Suomen kieleen vaikuttaneita henkilöitä elänyt, kuten Elias Lönnrot ja Eino Leino, ryhdytään käyttämään rakennetun ympäristön nimistössä slangia. Sillalle annetaan läheisen paikan slanginimitys, kun julkisyhteisön tulisi käyttää yleiskieltä. Ikään kuin nimityksen antajilla historia ulottuu ainoastaan muutamia vuosikymmeniä sitten elettyyn. Historia on tarinoita, joista menneisyys ja nykypäivä elävöityy!

Kajaanissa elänyt ja Kalevalan täällä synnyttänyt Elias Lönnrot kävi viimeisen kerran elämäntyönsä kaupungissa 7.-8.7.1881. Kajaanissa vietettiin Oulun talousseuran 17. maanviljelyskokousta eli kolmipäiväistä senaikaista maatalousnäyttelyä. Toisena kokouspäivänä vietettiin iltaa Kyynäspään niemessä 200 hengen yleisöllä. Tarjolla oli laulua ja musiikkia. Mielialoja alensi tieto Snellmanin kuolemasta. Klo 11 illalla levisi yleisöön tieto: Lönnrot on tullut kaupunkiin! Hän on palannut Ristijärven pappilasta veljensä pojan luota matkalla Sammattiin. Yleisössä ilo kävi suureksi ja kysyttiin: Kuinka saadaan vieras paikalle? Ensimmäinen lähettiläs ilmoitti vieraan olevan liian väsynyt. Naisten lähetystö toi Lönnrotin paikalle. Lönnrot otettiin vastaan Maamme -laululla ja eläköön huudoilla. Kunniavieras istutettiinn vanhojen ystävien keskuuteen. Illan kuluessa kohotettiin raatimies Berghin ja maisteri Helanderin maljat kunniavanhukselle. Helander piti puheen kiittäen kunniavierasta jalosta työstä Suomea kohtaan. Lönnrot vastasi puheeseen sillä vaatimattomuudella, joka oli hänelle ominaista:"…täällä oli hyvää aikaa, koska taisin olla huononlainen lääkärikin ja lääkärin toimessa yleensä oli vähän työtä, aloin ensin enemmän huvikseni kirjoitella ylös lauluja ja runoja laulajain suusta. Ja kuta enemmän sitä tein, sen enemmän se rupesi minua mietityttämään, ja vähitellen kehittyi minussa yhä enemmän vakaumus, että joutaisivat tulla talteen. Kun sitte sain yhä enemmän kannatusta ja apurahojakin, laajensin näitä kokousmatkojani Venäjän Karjalaan ja muuanne. Ja niiltä retkiltähän se on tullut Kalevala ja Kanteletar, eikä minulla niiden suhteen ole sen kummempia ansioita, sillä olisihan tuon saattanut tehdä kuka tahansa. Koska nyt olette minua näillä entisillä olinpaikoillani pyytäneet tänne seuraanne ja omistaneet minulle nämä sanat, niin kiitoksia! Hyvin luultavasti olen viimeistä kertaa näillä tienoin, sillä ikä on eletty ja vanhuus on tavannut." Yö hupeni laulun ja musiikin vaihdellessa. Klo kahden maissa vetäytyi Lönnrot ystävänsä Berghin yösijaan. Seuraavana päivänä Lönnrot tutustui Ida-tyttönsä kanssa käsityönäyttelyyn ja klo 11 häntä saattoi suuri ihmisjoukko Vaalaan menevään laivaan, joka irtosi laiturista Maamme-laulun kaikuessa.

Niinä päivinä, kun Lönnrotin poistui viimeisen kerran Kajaanista, havaittiin Hövelössä, että 3-vuotias Eino Lönnbohm osasi lukea. Lukutaidosta kehittyi kirjoitustaito. Myöhemmin Leino kirjoitti 12-vuotiaana Kajaanin linnasta, oli 14-vuotiaana kutsuttuna Isänmaallisen seuran juhlarunoilija linnanvirran varrella ja kirjoitti useita runoja, jotka liittävät historiaa Kyynäspään maisemaan: Koivukosken taru, Scondia illustrata – Messenius Kajaanin linnassa, Yö Koivukoskella ja Eräs Kajaanin muisto. Myös Kasimir Leinolta, Larin Kyöstiltä ja Kajaanissa syntyneeltä Helmi Auviselta (os. Roos) löytyy jokimaisemaan liittyvät runot.

Kun Kyynäspäin niemestä päin kävelee kävelysiltaa kaupunkiin, suoraan vastassa on 1916 toista sarjaa Helkavirsiä lausuva Eino Leinon (1916) patsas. Helkavirsillä Leino todisti olevansa Lönnrotin luoman kalevalaisen runon perillinen. Siitä perinteestä Kajaaniin on luotu Sana ja sävel, ainutlaatuinen vuosittainen runotapahtuma. Eikö tähän perinteeseen liittäen Kyynäspään kävelysillan nimeksi tulisi antaa Runoilijoiden silta? Silta on myös runouden symboliikkaa, jolla ilmaisemme halumme liittyä suurempaan ja parempaan maailmaan.

Esko Piippo