Mielipiteet

Lukijan mielipide: Pyhittääkö tarkoitus keinot suojelussa?

Palaan valituksiin karhun kannanhoidolliseen metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista. Ylen ainakin verkossa (16.8.) julkaisemasta uutisesta käy ilmi, että myös Suomen Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri on tehnyt valituksen joistakin myönnetyistä poikkeusluvista. En tiedä tämän valituksen perusteista, mutta haluan nostaa esille seuraavia asioita.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on todennut maa- ja metsätalousministeriölle 21.6. tekemässään lausunnossa, että karhukanta on vakiintunut 2010–2020-luvuilla suotuisalle tasolle, eikä karhu kuulu uhanalaisten eläinlajien joukkoon. Samalla se toteaa, että karhukannan koon arvioiminen on vaikeaa ja kyseenalaistaa havainnoitsijoiden aktiivisuuden sekä ammattitaidon. Havaintotietoja ei myöskään pidetä ajantasaisina.

Lausunnosta käy kuitenkin ilmi, että metsästys on hyväksyttävä tapa kannanhoidollisesti, mutta karhun lupien myöntämisessä tulee käyttää vielä toistaiseksi malttia ja varovaisuutta. Lausunnossa esitetäänkin metsästyskiintiön pienentämistä.

Suomen riistakeskus myönsi 13.7. karhukannan hoitosuunnitelman mukaisesti 197 poikkeuslupaa karhun kannanhoidolliseen metsästykseen.

Määrä on 159 lupaa edellisvuotta vähemmän ja luvat on kohdistettu vahvimman karhukannan alueille.

Kysymykseni kuuluu, kuinka Suomen Luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri sai tehtyä poikkeusluvista valituksen vasta alle viikkoa ennen metsästyksen suunniteltua alkamista? Liiton kanta asiaan oli lausunnon myötä selvillä jo 21.6., ja luvat myönnettiin yli kuukausi sitten.

Tässä herää vahva epäilys, että tarkoitus pyhittää keinot ja tavoitteena on ollut vain estää koko karhunmetsästyksen aloittaminen valituksen kohteena olevien lupien osalta.

"Tämän viime tipassa tehdyn valituksen seurauksena voikin kysyä, kuinka tässä ihmisen luontosuhde säilyy ja vahvistuu."

Luonto tarvitsee edunvalvojansa ja olen pitänyt Suomen Luonnonsuojeluliittoa tärkeänä ja luotettavana toimijana. Tällaisella toiminnan seurauksena luonnonsuojelua ajetaan kuitenkin polulle, mikä ei varmasti vastaa edes liiton itse toiminnalleen asettamia tavoitteita ja arvoja.

Tämän viime tipassa tehdyn valituksen seurauksena voikin kysyä, kuinka tässä ihmisen luontosuhde säilyy ja vahvistuu. Kuinka tämä tukee ekologisten arvojen lisäksi myös inhimillisiä ja yhteiskunnallisia arvoja, taloutta unohtamatta? Osoittaako tämä valitus Suomen Luonnonsuojeluliiton arvoissa mainittua rohkeutta ja aloitteellisuutta?

Olen itsekin luontoihminen ja ymmärrän mielestäni monimuotoisen luonnon arvon ja tärkeyden. Kävin tutustumassa Suomen luonnonsuojeluliiton, Kainuun piirin ja Sotkamon Luonto ry:n kotisivuihin sekä blogikirjoituksiin. Kaikilla sivuilla törmää melkein ensimmäisenä otsikkoihin "kannanotot, lausunnot, muistutukset ja valitukset". Tämä kalskahtaa vähän ikävältä, ja tuskin tällaista mielikuvaa toiminnasta on tarkoitus luodakaan. Parasta luonnon- ja ympäristön suojelua olisi panostaa ennen kaikkea luotettavan tutkitun tiedon jakamiseen, ennaltaehkäisevään työhön ja ympäristökasvatukseen.

Toivottavasti Suomen Luonnonsuojeluliiton Kainuun piirin tekemä viime hetken valitus oli yksittäinen harkitsematon ylilyönti. Toivon myös, että toimintaa kehitetään ennakoivammaksi ja ratkaisukeskeisemmäksi siten, että löydetään yhteinen sävel muiden yhteisöjen kanssa. Ei yksin luonnon ehdoilla, mutta ei tietysti yksin luonnon kustannuksellakaan.

En tiedä, vieläkö valituksen ehtisi vetää pois ja luottaa tänä syksynä siihen, etteivät Luonnonvarakeskus tuottamansa tiedon ja Suomen Riistakeskus myöntämiensä lupien perusteella vaaranna karhukannalle asetettuja tavoitteita.

Sami Mähönen

Sotkamo