Mielipiteet

Lukijan mielipide: Vammaisille tasa-arvoiset oikeudet

Esitän aluksi suuren myötätuntoni Leena ja Heikki Kemppaiselle . Oman rakkaan lapsen hoito on kunnioitettavaa ja ansaitsee kiitoksen.

Olen aina sanonut, että vanhemmat, jotka saavat vammaisen lapsen, heille on uskottu tavallista suurempi tehtävä.

Lapsella, joka syntyessään saa heikoimmat lähtökohdat kuin terve lapsi, on oltava oikeus tasa-arvoiseen kohteluun ja hoitoon elämänsä aikana.

Vaikka kyse on soten säästöistä, on se priorisointia, joka tehdään menemällä siitä, joka on heikointa ja haurainta. Ei voi olla näin!

Katia hoitavat omat vanhemmat. Voimme olla varmoja, että tytär saa parhaan mahdollisen hoidon. Lisäksi se on kaupungillemme edullisin hoitomuoto. Tätä toimintaa tulee ennemminkin tukea kuin ruoskia.

Katin vanhemmat ovat jo eläkeikäisiä ja monivammaisen lapsen hoitaminen vaatii jatkuvaa läsnäoloa. Hoidon sitovuus ympärivuorokautisena tulee näkyä omaishoidon hoitopalkkiossa. Tässä ovat kaikki perusteet korkeammalle tuelle.

Kuntoutus tulee kuulua vammaisen perusoikeuksiin, koska se pitää peruskuntoa yllä ja hoitotyö helpottuu. Inhimillisyys tulee sentään säilyttää.

Olen ollut yli seitsemän vuotta kainuulaisena kuntapäättäjänä ja se ollut näköalapaikka myös vammaisten elämään. Joko vanhemmat tai sitten liikuntarajoitteiset henkilöt ovat kääntyneet puoleeni. Kiitos niistä tietooni tulleista epäkohdista.

Liikuntarajoitteinen, muuten omatoiminen henkilö on kohdannut vastustusta esimerkiksi auton käytöstä. On sanottu suoraan, ettet tarvitse autoa. Pitääkö koko elämänsä autoa käyttänyt henkilö sulkea loppuelämäkseen kotiinsa vangiksi? Vaihtoehdoksi tarjottu taksia. Oman auton käytön ansiosta voi pitää sentään sosiaalista kanssakäymistä yllä.

Virkistystoiminta eli retket ja matkat, ne kuuluvat myös vammaisen henkilön elämään. Jopa tätä toimintaa on kyseenalaistettu. Usein kyse on omakustanteisesta toiminnasta.

Nyt tarvitaan kaikki mahdollinen työvoima Kainuussa. Vammaisten osatyöllistäminen on vielä lapsen kengissä. Voimme kuvitella, miltä lievästi vammaisesta nuoresta tuntuu, kun hän saa ensimmäisen oman ansaitsemansa palkan. Näitä myönteisiä kokemuksia olen saanut seurata tuttavani perheessä Keski-Suomessa.

Hoidetaan ensin omat. Muistetaan, että vammainen lapsi tai aikuinen on ihminen, josta meidän yhteiskunnalla ja sen toimijoilla tulee olla vastuu, suuri vastuu. Kannetaan se suurella sydämellä ja pidetään heikoimmista huolta.

Jaksamista kaikille omaishoitajille.

Eila Aavakare

varakansanedustaja (ps.)

kaupunginvaltuutettu

Kajaani