Mielipiteet

Lukijan mielipide: Vanhempainyhdistys on jotain muuta kuin mokkapaloja – se on vaikuttamista

Tämä on sinulle isä, äiti, huoltaja, vanhempi. Juuri sinä, jonka lapsi on päiväkodissa, perhepäivähoidossa tai koulussa. Haluan kutsua sinut mukaan yhteisöön, joka yksi elämäsi tärkeimmistä.

Olen eskarilaisen äiti. Kaikessa arjen kiireessä, elämän paineessa, työelämän pyörityksessä ja maailmanpalossa olen ensisijaisesti äiti. Yhdessä lapsen isän kanssa olemme vastuussa siitä, että hän saa varttua turvallisessa ja kehittävässä ympäristössä, ja hänen perustarpeensa on täytetty.

Tehtävänämme on huolehtia rajoista ja antaa määrättömästi rakkautta. Tämä kasvatustehtävä palkitsee minut joka päivä. Joskus näin varsin kuvaavan tiivistyksen vanhemmuudesta: Välillä sulaa aivot, välillä sydän.

"Vireästi toiminut yhdistys puolestaan on tuonut kaipaamaani jaettua kokemusta vanhemmuudesta, tietoa ja tunnetta sekä ystäviä."

Lapsemme on osallistunut varhaiskasvatukseen yksivuotiaasta saakka. Halusimme, että hän pääsee osalliseksi ammattilaisten laadukkaasta ja monipuolisesta ohjauksesta ja kasvatuksesta.

Saimme vanhemmuuteemme vahvistuksen – ammattilaisia tukemaan lapsemme kasvua ja kehitystä ja onneksi myös meitä vanhempiakin. Päiväkodin lapset tulivat omamme puheista tutuiksi, mutta muita vanhempia emme juuri tunteneet.

Itse toivoin mahdollisuutta tutustua heihin, ja päästä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia vanhemmuuden hyvistä ja huonoista hetkistä.

Päiväkodin vanhempainillassa virinnyt keskustelu tavoitti muitakin ajatustenvaihdosta kiinnostuneita huoltajia, ja niin perustimme vanhempainyhdistyksen.

Yhdistyksemme laajeni pian perustamisen jälkeen päiväkodin ja koulun yhteiseksi vanhempainyhdistykseksi, koko pienen kuntamme ainoaksi.

Vuosittain aina osin vaihtunut hallitus on tuonut yhdistyksen toimintaan vireyttä. Vireästi toiminut yhdistys puolestaan on ainakin minun elämääni tuonut sitä kaipaamaani jaettua kokemusta vanhemmuudesta, tietoa ja tunnetta sekä ystäviä.

Olemme järjestäneet tapahtumia, joissa vanhemmat ovat voineet kohdata toisiaan ja lapset viettää aikaa yhdessä. Yhdessä olemme voineet miettiä ratkaisuja vuorovaikutuksen pulmiin.

Pulmiin, joita välillä tulee lasten, toisten vanhempien, opettajien, rehtorin, koulun, neuvolan, terveydenhoitajan ja vaikka kunnan kanssa. Olemme toimineet keskustelunavaajina vaikeissa asioissa, joihin yksittäisen vanhemman voimavarat eivät olisi riittäneet.

Olemme yhteisissä keskusteluissa tunnistaneet kehittämisen- ja sanomisenpaikkoja. Olemme kehittäneet ja sanoneet.

Ennen kaikkea, meillä on hyvä yhteys kouluun ja päiväkotiin, meidän tai heidän olla yhteydessä.

"Yhdistyksellä on mahdollisuus yhdistää yksittäisten vanhempien ajatuksia ja näkemyksiä yhteiseksi, jolloin niillä on aina enemmän painoarvoa."

Yhdistyksen perustamiseen saimme kädestä pitäen apua Suomen vanhempainliitolta. Liitto tukee yhdistyksiä ihan kaikessa, ja ajaa vanhempien ja lasten etuja valtakunnan tasolla.

Olemme mukana liiton ylläpitämissä keskustelufoorumeissa. Sitä kautta saamme tietoa siitä, mitä kaikkea vanhempainyhdistykset Suomessa tekevät ja millaisia vaikuttamisenpaikkoja voi olla.

Samojen keskustelujen kautta meitä kainuulaisia ei unohdeta. Valtakunnan tasolla painopiste voi helposti keskittyä ruuhka-Suomen asioihin.

Näiden foorumeiden kautta olemme kuulleet, että kuntakohtaiset vanhempainyhdistykset (kunnan/kaupungin eri koulujen ja päiväkotien yhdistykset yhdistävä yhdistys) ovat mm. olleet mukana suunnittelemassa uusien hyvinvointialueiden lasten ja perheiden palveluja ja niiden järjestämistä.

Vanhempainyhdistykset ovat käynnistäneet keskusteluja kouluruokailun kehittämisestä tai koulu- ja palveluverkkouudistusten vaikutuksista. Tärkeitä vaikuttamisen paikkoja lastemme hyvinvoinnin ja alueen kehittämisen kannalta. Sellaisia, joita meillä ei ole vara jättää käyttämättä.

Yhdistyksellä on mahdollisuus yhdistää yksittäisten vanhempien ajatuksia ja näkemyksiä yhteiseksi, jolloin niillä on aina enemmän painoarvoa.

"Päiväkoti ja viimeistään koulu yhdistävät kaikki lapset. Meillä vanhemmillakin on tätä kautta mahdollista yhdistyä."

Vuosien saatossa olen ymmärtänyt, että vanhempainyhdistystoiminta mielletään helposti varainkeruuksi.

Monet perheet ovat jo harrastustoiminnan tai luokkaretkirahaston kautta mukana kauppaamassa sukkia, karkkeja ja pesuaineita, joten en ihmettele, että siihen päälle vielä muutamat mokkapalamyyjäiset vanhempainyhdistyksen nimissä ei enää ihmeemmin kiinnosta.

Olen pahoillani tästä leimasta, ja toivon, että onnistun tuomaan uusia näkökulmia ja herättämään erilaisia ajatuksia vanhempainyhdistystoiminnan merkityksestä ja mahdollisuuksista.

Päiväkoti ja viimeistään koulu yhdistävät kaikki lapset. Meillä vanhemmillakin on tätä kautta mahdollista yhdistyä, vetää yhtä köyttä keskenämme sekä tehdä kasvatusyhteistyötä päiväkodin ja koulun aikuisten kanssa.

Niin varhaiskasvatus kuin perusopetuskin kehittyvät koko ajan, ja hyvä niin. Tässä kehitystyössä päiväkotien ja koulujen väki tarvitsisi meidän näkemyksiämme.

Kasvatusyhteisöjen velvoite on tehdä yhteistyötä huoltajien kanssa, joten miksi emme menisi heitä puolitiehen vastaan, yhdessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä, Opetushallituksessa, kaupungeissa ja kunnissa on valtavasti ihmisiä ihan niillä töin, että miettivät, mikä on meidän lapsillemme parasta nyt ja ennen kaikkea tulevaisuudessa.

Paikallisesti voimme yhdistysten kautta olla mukana näissä mietinnöissä.

"Vähäväkisessä maakunnassamme vanhempienkin kannattaisi tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen."

Olen kannustanut Kainuun kuntien kouluja herättelemään vanhempainyhdistystoimintaa, van sepä ei taida olla koulujen vallassa.

Liian usein herättelemisen vaikeuden syyksi ilmenee aktiivisten huoltajien vähyys.

Ne mokkapalat?

Vähäväkisessä maakunnassamme vanhempienkin kannattaisi tehdä yhteistyötä yli kuntarajojen. Samalla asialla tässä ollaan, eikä pyörää tarvitsisi joka kunnassa ja koulussa keksiä aina uudelleen.

Hyvinvointialueen palvelut koskevat koko maakuntaa, joten yhteistyö heidän kanssaan tulisi tehdä yhdessä. Tulevaisuudessa kuntien lakisääteisten palveluiden järjestämistä kannattaisi myös miettiä tolkusti ja nimenomaan yhdessä.

Näissä keskusteluissa keskitetyillä, yhdessä harkituilla kannanotoilla on aina enemmän voimaa.

"Koen, että yhdistystoiminnan avulla voin tukea koulun ja päiväkodin ammattilaisten haastavaa työtä."

Jokaisessa päiväkodissa ja koulussa on niillä töin aikuisia, että he tekevät joka päivä parhaansa meidän lastemme oppimisen ja kehittymisen eteen.

Lapsemme viettävät näiden ammattilaisten kanssa arkisin valtaosan valveillaoloajastaan. Päiväkoti ja koulu ovat paikkoja, joissa meidän lapsemme oppivat elämästä, ihmisyydestä ja luovat ehkä elämänmittaisia ystävyyssuhteita.

Yhtä lailla siellä opitaan elämän varjopuolista, epäoikeudenmukaisuudesta, ulkopuolisuudesta ja, asiaa kaunistelematta, varmasti väkivallastakin.

Koen, että yhdistystoiminnan avulla voin tukea koulun ja päiväkodin ammattilaisten haastavaa työtä. Ja olen muuten varma, että kiusaaminen ja väkivalta vaikeutuvat, kun lapset ja nuoret tietävät vanhempiensa pitävän yhteyttä keskenään hyvässä hengessä.

Aikuisten on helpompaa lähteä selvittelemään kinkkisiä tilanteita, joita aina kuitenkin ilmaantuu. Puolitutun tai tuntemattoman kanssa yhteisen ymmärryksen tavoittelu vasta kriisin ilmaantuessa on varmasti vaikeampaa.

Toivon, että tämän luettuasi ajattelet, että vanhempainyhdistystoiminta on jotain muuta kuin mokkapaloja ja myyjäisiä.

Minulle vanhempainyhdistys on mahdollisuus keskustella iloista ja suruista, väsymyksestä ja raivareista (lapsen sekä äidin), toppahousuista ja karkkipäivistä sekä niistä sydämen pakahduttavista onnenhetkistä.

Tämän kaiken lisäksi minulla on lista muiden saman ikäisten lasten vanhempien puhelinnumeroita, joihin voi soittaa silloin, kun en tiedä, mihin soittaa.

Kaikella rakkaudella mokkapaloja kohtaan.

Kirjoittaja on Ristijärven vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja.