Mielipiteet

Näkökulma: Laukkukauppiaita, ryöstöretkeilijöitä ja runonkerääjiä Vienan reitillä

Kirjoittaja on FT, Vienan reitin hallituksen jäsen Oulusta.

Venäjältä Suomeen on kautta aikain kuljettu useita reittejä. Esihistoriallisena aikana Vienanmereltä Pohjanlahdelle kulkevilla vesireiteillä oli tärkeä asema kaupan ja ryöstöretkien väylinä.

Esimerkiksi norjalaiset käyttivät näitä reittejä pohjolan rikkauksia tavoitellessaan ennen kuin löysivät meritien Bjarmiaan 800-luvulla. Pronssikautena metallia kuljetettiin pohjoiseen Vienan Kemijokea ylös Oulujärven vesistön latvoille, ja etenkin kauden loppupuolella Hyrynsalmen reitti oli merkittävä metallin tuonnin väylä.

Myös historiallisena aikana väyliä kuljettiin ahkerasti, niin kuin karjalaisten venereitit sydänkeskiajalta todistavat.

Suomesta Vienan Karjalaan johtavista reiteistä Vuokin reitti Vienaan on ollut vilkkain väylä. Suomussalmella reitti on 27 kilometriä ja Vienan Karjalassa 40 kilometriä nykyiseltä rajalta Vuokkiniemeen.

Vienan puolella reitti taas kulkee Kivijärvelle, jonne tultiin Vuokkiniemestä useimmiten jalkaisin. Kivijärveltä siirryttiin Vuokinlatvan rajanylityspaikan kautta Viianginjärvelle.

Viiangista kuljettiin Tornionsärkän polkua pitkin läheiseen Hyryn kylään ja siellä Torniojärven rannassa syksyisillä venemarkkinoilla hankittiin vuokkilaisten rakentama vene, jolla soudettiin Vuokkijärveä ja siitä edelleen Hyrynsalmen reittiä pitkin Oulujoelle ja Perämeren rannikolle.

Vuosisatoja Vienaan ja Suomeen kulkeneet kauppiaat, sotilaat, rajaseudun ihmiset ja ryöstöretkeläiset tunsivat reitin suullisen perimätiedon kautta. Kulkutie sai uusia ulottuvuuksia 1800-luvun alkupuolella, kun sitä ruvettiin kartoittamaan taloudellisissa ja kulttuurisissa tarkoituksissa.

Ensimmäisenä tämän kulkuyhteyden teki tunnetuksi suurelle yleisölle suomalainen tutkija Anders Johan Sjögren.

Sjögren teki tutkimusmatkansa Vienaan elokuussa 1825. Hän havainnoi kieltä ja kansan elämää, mutta Sjögrenin tehtävänä oli myös tutkia, mitä mahdollisuuksia olisi raivata vesikulkutie Vienanmereltä Perämerelle. Vuokkiniemessä ollessaan Sjögren merkitsi matkapäiväkirjaansa reitin, joka vie Vuokkiniemestä Kivijärven ja Viiangin kautta Oulujoen vesireittien kautta Perämerelle. Sjögrenin tiedot reitistä olivat peräisin pääasiassa paikallisilta asukkailta.

Jo matkan aikana reittitiedot Vuokkiniemestä Suomen puolelle ja muut matkan havainnot tulivat julki Sjögrenin kirjeistä ystävilleen. Näiden tietojen turvin pappi ja tutkija Jacob Fellman matkusti vuonna 1829 Vuokin kautta Vienaan ja neljä vuotta myöhemmin Elias Lönnrot . Fellmanin ja Lönnrotin jälkeen monet kielen- ja kansanperinteen tutkijat matkasivat Kalevalan laulumaille runoja keräämään.

Sjögren oli uranuurtaja myös siinä mielessä, että hän oli ensimmäinen runokylien Vienassa käynyt tiedemies. Venäläiset tutkimusmatkailijat olivat 1700-luvun lopulta lähtien tehneet matkoja Vienanmeren rannikolle, mutta Vienan länsiosa jäi heiltä miltei huomiotta.

Aluetta pidettiin suomalaisille sopivampana tutkimuskenttänä karjalaisten sukulaisuuden vuoksi. Sjögren ja Lönnrot ovatkin suuresti vaikuttaneet fennougristiikan syntyyn Venäjällä.

Parissa venäläisessä lähteessä yhteydet Vienan- ja Perämeren välillä kuitenkin todetaan, mutta reittejä ei tarkkaan kuvata. Esimerkiksi maantieteilijä I. F. Štukenberg mainitsee reitin Oulun ja Vienan välillä Arkangelin kuvernementin kuvauksessaan (1857). Myös arkkipiispa Afanasi kirjoittaa vuonna 1701 kulkutiestä Vienan Kemistä "tsaarin volostien ja kylien kautta" rajan taakse Kajaaniin ja Ouluun. Rajalla on Afanasin mukaan kaksi mäntyä: toiseen mäntyyn on kaiverrettu risti ja hallitsijan vaakuna ja toiseen Ruotsin kuninkaan vaakuna.

On epäselvää, mikä rajan kohta Afanasin kuvauksessa on kyseessä. Se tiedetään kuitenkin, että Kivijärven ja Viiangin välissä olevalla Vuokinlatvan rajanylityspaikalla oli puuhun merkityt rajatunnukset, ristinmerkit ja kruunu, sillä ne mainitaan vuoden 1760 rajakartan merkinnöissä.

Sjögrenin mukaan kuitenkin "Wuokinlatvassa, jota nimeä käytettiin vuoden 1596 rauhansopimuksessa ja vuoden 1650 kartassa ja joka on nyt nimeltään Ylivuokinsalmi, on rajakivi, johon on hakattu merkki". On mahdollista, että Sjögrenin mainitsema rajamerkki on myöhemmin tehty.

Sjögrenille annetun tehtävän kautta Viena ja Vienan reitti punoutuu Pietarin tiedeakatemian Karjala-tutkimukseen, jonka yhtenä piirteenä oli 1700-luvulta lähtien teollisuuden ja kaupan kehityksen myötä tullut tarve selvittää kulkureittejä. Kulkureitin raivaaminen Vienanmeren ja Perämeren välille ei toteutunut, mutta Sjögren avasi tien monipuoliselle vienankarjalaisen kulttuurin tutkimukselle molemmin puolin rajaa.

Hän pani Vienassa merkille etenkin rikkaan runolauluperinteen: "Soutajillani saatoin huomata suuren tiedon ja halun runoihin samoin kuin taipumuksen puhua alkusointuja käyttäen." Myös Fellman teki Suomen puolella huomion, miten runonlaulanta oli jo ennen rajaa, Vuokissa, hyvin yleistä: "Mitä lähemmäksi tulin Maanselkää, sitä yleisempää oli runonlaulanta."

Syyskuussa (18.9.) reitin vaiheista kuullaan lisää tietoa, kun Vienan reitti ry yhteistyössä Karjalan tiedekeskuksen tutkijoiden kanssa järjestää seminaarin, jossa asiantuntijat kertovat Vienan ja Vienan reitin tutkimuksistaan. Seminaari pidetään Suomussalmen Karhulanvaaran koululla, ja sen järjestämiseen on saatu tukea Koneen Säätiöltä.