Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Aika on rahaa, mutta avustuksiakin tarvitaan

Nyt kun lempivuodenaikani syksy on jo hyvässä vauhdissa, on aika kääntää katsetta kohti toisia lempiaiheitani; järjestöjen toimintaedellytyksiä. Tänä syksynä aikamme oikeistolaisin hallitus alkaa toteuttaa ohjelmaa, jossa mm. mielenterveyskriisi nostetaan esille, mutta samalla syvennetään yksilöiden ahdinkoa ja leikataan resursseista, joilla tilannetta voisi parantaa. Leikkurin alle ovat päätymässä esimerkiksi järjestöjen avustukset.

Järjestöissä tehdään monialaisesti vaikuttavaa ja kustannustehokasta työtä. Järjestöjen osaamisessa painottuu mm. ennaltaehkäisevä mielenterveystyö, lasten, nuorten ja perheiden tukeminen sekä kansalaisvaikuttaminen. Järjestöjen kautta myös koordinoidaan vapaaehtoistyötä, jonka arvo on Helsingin yliopiston soveltavan tilastotieteen dosentti Jukka Hoffrénin selvityksen mukaan vuosittain jopa lähes 3,2 miljardia euroa, eli 1,3% BKT:n arvosta. Aika selvästi on rahaa.

Pelkään tilannetta, johon yhteiskuntamme viimeaikaiset päätökset ovat meitä ajamassa.”

Hallituksen lisäksi samaa lyhytnäköistä ajattelua järjestöavustuksien leikkauksista on suoritettu myös hyvinvointialueilla. Mielestäni on irvokasta, että nimestään huolimatta hyvinvointialue tai -valtio ei ole valmis panostamaan hyvinvoinnin edistämiseen, saati ongelmien ennaltaehkäisyyn. Juhlapuheilla kun ei makseta toiminnasta aiheutuvia kuluja.

Tällä hetkellä yksilön ja yhteiskunnan kannalta oleellisiakin palveluita, kuten kriisiapua joudutaan rahoittamaan yrityslahjoituksilla. Olen iloinen ja kiitollinen, että yritysmaailmassa ollaan herätty kantamaan yhteiskunnallista vastuuta, mutta suunta pelottaa. Mikäli järjestöjen toimintaedellytyksistä ei pidetä pitkäjänteisesti huolta, ei kustannustehokkaallakaan työllä ole tulevaisuutta.

Suoraan sanoen pelkään tilannetta, johon yhteiskuntamme viimeaikaiset päätökset ovat meitä ajamassa. En haluaisi, että matalan kynnyksen mielenterveyspalveluista, perhekerhoista tai vertaistuesta tulisi jossain kohtaa sellainen luksustuote, johon vain hyväosaisilla on varaa.

Siksi haastankin jokaista vaikuttamaan. Päättäjille (itseni mukaan luettuna) lähetän terveisiä, että on aika lunastaa lupauksia, ja osoittaa kauniiden sanojen tueksi euroja budjetteihin. Jokaista kuntalaista haastan miettimään, voisiko omaa aikaa käyttää vapaaehtoistyöhön. On tärkeää tietää, että kun tukea tarvitsee, sitä on tarjolla. Annetaan siis samalla mitalla takaisin!

Peppiina Hakkarainen (vas.)

Kirjoittaja on kaupunginvaltuuston jäsen.