Koti-Kajaani

Valtuustosta viisaita: Olkoon kultaa, olkoon helmiä, aarteista kallein on punnittu puhe.

Noin vuosi sitten, kun kirjoitin viimeksi Valtuustosta viisaita, tilanne meillä ja muualla oli hyvin erilainen. Vuoden 2020 tapahtumien siemen oli jo tuolloin kylvetty. Covid-19 oli lähdössä liikkeelle ja erilaiset tviitit jakoivat ihmisiä poteroihinsa.

Näiden satoa on nyt niitetty, eikä sato ole ollut kaikkien mieleen. Toki voimme kirjoittaa tapahtumista lööppejä ja pöyristyä tapahtuneista, mutta tunnekuohut ja turha jappasu ei hyödytä ketään. Sen sijaan on syytä ehkäpä nukkua yön yli ja miettiä tapahtuneiden asioiden syy-yhteyksiä sekä ottaa oppia niistä.

Yksi juurisyistä on todennäköisesti ajan hektisyys. Kun halutaan tuoda oma mielipide julki sosiaalisessa mediassa ensimmäisenä, niin tällöin reagoidaan nopeasti ja tunteella. Kaikkia näkökulmia ei tule punnittua. Kierre on valmis, kun toiminta muotoutuu tavaksi. Ehkäpä olisi syytä irrottaa ajatukset ensin johonkin muuhun, antaa ajatusten muhia ja vasta sitten kommentoida.

Esimerkinä kaksi viime aikoina suorastaan raivoisaa palautetta aiheuttanut asiaa ovat ministeri Haaviston toimet ja lasten etu sekä aborttia vastustava kansalaisaloite, jossa mm. Petrus Schroderus on mukana. Molempia perustellaan lapsen edulla. Pystyisikö sama liberaaleja arvoja kannattava henkilö kannattamaan molempia toimia?

Toisaalta perinteisiä arvoja kannattava henkilö voi joutua ristiriitojen eteen, kun punnitaan toimia lakien ja sääntöjen edessä. Esimerkkinä tästä olkoon kansanedustaja Hoskonen, joka on saamassa rangaistuksen ryhmältä kannattaessaan lain toteutumista.

Edellä mainitut asiat ovat herättäneet runsaasti parran pärinää niin sosiaalisessa mediassa kuin yleisen saunan lauteillakin. Näkökulmat vain ovat molemmissa erilaiset.

Atlantin takaiset kuohunnat lyö laineitansa myös Suomeen. Emme välttyneet uutisotsikoilta, joissa halutaan kerätä irtopisteitä yhdistämällä trumpismi perussuomalaiseen äänestäjään, valtuutettuun tai kansanedustajaan. Puheet äärioikeiston pyörimisestä perussuomalaisten liepeillä ei ole uusia, eikä niissä ole mitään uutta tai ihmeellistä. Päätämme itse, ovatko laineet hajottavia vai yhdistäviä.

Oman mausteensa, paradoksaalisuutensa, aikaan luo erilaisuuden korostaminen ja sen vaatiminen. Mutta siinä vaiheessa, kun erilaisuus ei sovikaan omaan lokerointiin vaaditaan omaa turvallista tilaa ja osoitetaan toisen mikroaggressioita, kuten Sanna Ukkola toi kolumnissaan (IL, 8.1.2021) ansiokkaasti esiin. Ilman erilaisuutta omaa näkökulmaa on vaikea haastaa.

Olipa mitä tahansa mieltä keskustelukumppanista, niin yhteiskunnallinen työ ja saavutusten aikaan saaminen vaatii molemmin puolista kuuntelua sekä pyrkimystä ymmärtää toisen näkökanta, vaikka sitä ei hyväksyisikään.

Vaihtoehtona on erilaisten henkilöryhmien vastakkainasetteluun, joka puolestaan johtaa vastaaviin tapahtumiin kuin Amerikassa.

Jokaista tarvitaan.

Kirjoittaja on Kajaanin kaupunginvaltuutettu.