Paikallisuutiset

Yhdessä: Kansallinen hiihtopäivä kutsuu uusille laduille

Kuluntalahden latuja ajava Timo Roininen ei laske talkootunteja

Lauantaina 24. helmikuuta vietetään kansallista hiihtopäivää, joka haastaa laduille myös siellä harvemmin vierailevia kansalaisia. Ja toisaalta todellisille hiihdon ystäville kansallinen hiihtopäivä voi toimia kimmokkeena vaikkapa uusien vähemmän tunnettujen kylälatujen testaamiseen.

Tällainen upea, mutta monelle tuntematon latuverkosto löytyy esimerkiksi Kajaanin Kuluntalahdesta. Tutustuin Kuluntalahden latuihin itse ensimmäistä kertaa viime pääsiäisenä, ja nuo aamu-usvan verhoamilla pelloilla nautitut hiihtolenkit mielessäni päätin ottaa selvää, kuka kylän upeita hiihtolatuja oikein ylläpitää ja miksi.

Ensi töikseni soitan Kajaanin kaupungin tekniseen toimeen ja varmistelen, että olettamukseni latuhuollon talkoopohjaisuudesta pitää paikkansa. Vastauksena saan tietää, että näin todellakin on: Kuluntalahden latu ja muutamat muutkin lähiladut syntyvät täysin vapaaehtoispohjalta. Kiinnostukseni kasvaa entisestään ja sovin Kuluntalahden latujen puuhamiehen kanssa tapaamisen ladulle.

Täsmälleen sovittuna ajankohtana pellolta pienen männikön takaa alkaa kuulua koneen murinaa, mutta oletuksesta poiketen latua ei ajakaan moottorikelkka, vaan pieni sympaattinen latukone, Kässbohrer tai ”Kessu”, kuten hiihtopiireissä puhutaan. Kessun puikoissa istuva Timo Roininen avaa oven ja kertoo hymyillen tuoreesta hankinnastaan: ”Hankin tämän erään nykyisen maajoukkuehiihtäjän isältä kolme viikkoa sitten. Kyllä ladunteko on nyt joutuisaa moottorikelkkahommiin verrattuna.”

Hyppään koneen hyttiin, ja lähdemme pienelle kierrokselle. Aluksi Roininen kertoo Kuluntalahden latujen historiasta, joka alkoi kuusi vuotta sitten, kun hän ja muutama muu kyläläinen alkoivat ylläpitää moottorikelkoilla ja latuhöylillä latu-uria kylän pelloilla ja jääalueella. Roinisen lisäksi ladunajossa ovat olleet tiiviisti mukana myös Matti Jääskeläinen ja Aapo Karjalainen.

”Tällä hetkellä latukilometrejä on seitsemän ja keväällä pisimmillään viisitoista. Mutta nyt tämän latukoneen myötä, kun homma on niin joutuisaa, voisi määrää lisätäkin”, Roininen kertoo naureskellen.

Ladunajon lomassa jutustellessamme käy selväksi, että Timo Roiniselle Kuluntalahden hiihtoladut ovat kunnia-asia, ja työtä tehdään rakkaudesta lajiin. Korvausta hommasta ei ole pyydetty, vaan tyytyväiset hiihtäjät ja mahdollisimman monet suksen jäljet ovat se voima, joka pitää koneet liikkeessä. Ja ehkä juuri koneet ovat myös osa juttua, sillä kovana moottori- ja konemiehenä tunnettu Roininen näyttää selvästi nauttivan olostaan tuoreen hankintansa puikoissa.

Video: Tuoreella latukonehankinnalla laadukasta hiihtolatua syntyy nopeasti ja hytissä ei tarvitse palella kovallakaan pakkasella. (Kuvaus: Teemu Takalo, editointi: Jussi-Jesper Takalo)

Timo Roininen haastaa latutalkoisiin mukaan myös muita kelkkailijoita ja latuhöylän vetäjiä eri kylillä ja jääalueilla, jotta homma ei kasaudu liikaa samoille hartioille, ja toiminnassa on jatkuvuutta.

”Haaveena olisi myös, että ilmiöllä saisimme yhteen kyläyhteisöjen ylläpitämät latuverkostot, missä kylien väliset reitit saataisiin yhdistettyä”, Roininen sanoo ja kertoo innoissaan uudesta tekeillä olevasta tapahtumasta.

”Olemme suunnitelleet 23.–24.3. viikonlopulle maksutonta hyvänmielen hiihtotapahtumaa, jossa pystyisi meidän vapaaehtoisten voimin hoidetuilla laduilla hiihtämään Kuluntalahdesta aina Paltaniemelle saakka. Tapahtuma toimisi samalla talkoohengen nostatuksena, mutta ennen kaikkea saisi ihmisiä ladulle matalalla kynnyksellä.”

Suunnitelmien mukaan tapahtumassa olisi matkan varrella myös mehutarjoilua sekä molemmissa lähtöpäissä kyläyhdistysten toteuttamat kioskikahviot. Kuulijan korvaan tekeillä on jotain samantyyppistä, mikä veti hiihtäjiä sankoin joukoin aikoinaan suosittuun Eliaksen hiihtoon.

Ladunajokierroksemme Kuluntalahden pelloilla alkaa olla lopuillaan, kun Roininen innostuu vielä piirtämään latukoneen huurtuneeseen tuulilasiin tyyppikuvan toimivasta moottorikelkan perässä vedettävästä latuhöylästä. Innostuksesta äänessä ja määrätietoisista sormen vedoista näkee, että latuhommiin ei ole lähdetty koskaan puuhastelemaan.

Vehkeitä on testailtu ja viritelty pajassa siihen malliin, että näillä laduilla hiihtävien ei ole tarvinnut tyytyä keskinkertaiseen. Eikä Kuluntalahden latujen tulevaisuudestakaan tarvitse olla huolissaan, sillä Roinisen latukoneen kyydissä niksejä oppimassa ja työnjälkeä valvomassa istuu usein hänen 11-vuotias tyttärensä Olivia.

Yhdessä-palsta on tuotettu 4H Kainuun, Kainuun Liikunnan, MLL:n ja Kainuun Sanomien yhteistyönä. Palstalla kerrotaan alueellisesta järjestötyöstä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.