Ihmiset

Yhdessä: Vapaaehtoistyöstä kehkeytyi lämmin ystävyys

Kajaanilainen Sirkka Karjalainen on toiminut varamummona kongolaiselle, seitsenlapsiselle yksinhuoltajaäidin perheelle jo seitsemän vuotta.

Kaikki alkoi vuonna 2014, kun Sirkka Karjalainen oli osa-aikaeläkkeellä ja mietti, mitä sitten eläkkeellä tekisi.

– Työssäni näin päivittäin eri ikäisiä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, osa vielä hyvinkin hukassa suomalaisen yhteiskunnan sokkeloissa. Ryhdyin kyselemään, voisinko mitenkään olla maahanmuuttajien tukena ihan arjen asioissa ja kuinka ollakaan, minut ohjattiin MLL:n Kainuun piirin varaisovanhempitoimintaan. Varamummo, siinäpä minulle sopiva tehtävä, Karjalainen muistelee.

Yksinhuoltaja-arkea itse eläneenä Karjalainen toivoi, että pääsisin varamummoksi nimenomaan yksinhuoltajaäidin perheeseen. Yksinhuoltajaäidin arjessa on samoja haasteita kulttuuritaustasta riippumatta.

Karjalainen tapasi perheen ensimmäisen kerran vuonna 2015 perheen kotona. Paikalla oli perheen äiti ja nuorin lapsista, silloin 5-vuotias tyttö. Yhteistä kieltä ei juurikaan ollut, mutta yhteys syntyi heti.

Jo ensi tapaamisilla Karjalainen kertoo ymmärtäneensä, että varsinkin perheen äiti, mutta myös lapset kokivat, että mitä enemmän yhteyksiä ja kontakteja heillä on suomalaiseen yhteiskuntaan, sitä nopeammin he löytävät siinä paikkansa.

– Siksi he olivat kaikki heti todella innoissaan saadessaan varamummon perheeseen.

Karjalainen selailee valokuvakirjaa, jonka hän on tehnyt muistoksi yhteisestä ajasta Kajaanissa.

– Kylläpä ehdittiinkin kaikenlaista yhdessä puuhata. Suurperheellä oli usein synttäreitä, joihin mummokin kutsuttiin – ja laaja kongolaisyhteisö, Karjalainen nauraa.

Mummolassa kokoonnuttiin pienemmällä porukalla. Silloin leivottiin pullaa, pizzaa, kakkuja ja joulun alla pipareita. Varsinkin nuorempien kanssa käytiin museoissa, elokuvissa, teatterissa, konsertissa ja kesällä mökillä. Mummo pääsi mukaan myös koulun päättäjäisjuhliin ja joulun alla kirkkoon seuraamaan joulunäytelmää, jossa lapset esiintyivät.

– Ikimuistettava oli pääsiäinen, kun sain koko perheen yhtä aikaa kylään. Tehtiin pääsiäisasioita, maalattiin pääsiäismunia, syötiin pääsiäisruokia – mämmi ei tehnyt kauppaansa. Katseltiin videopätkiä Ruandan pakolaisleiriltä, kuunneltiin afrikkalaista musiikkia ja tanssittiin, Karjalainen muistelee.

Perhe muutti Vantaalle vuoden 2016 lopussa, mutta yhteydenpito ei ole loppunut. Karjalainen ja mukaan elämään tullut varaukki kävivät perheen luona kylässä useita kertoja. Nyt koronatilanne on estänyt kasvokkain tapaamiset, mutta WhatsApp-ryhmässä vaihdetaan kuulumisia ja kuvia sekä soitellaan videopuheluja.

"Iloa ja huolta, kaikkea nyt vain seitsenkertaisesti, mutta ehdottomasti iloa eniten. Varamummous on avannut ikkunoita toisiin todellisuuksiin, oma kupla on laajentunut."

Karjalaisen mukaan tärkeintä on, että he ovat toisillensa todella olemassa.

– Olemme jo osa toistemme lähipiiriä. He ovat tavanneet minun lapseni ja lapsenlapseni ja kyselevät heidän kuulumisiaan samalla, kun kertoilevat omiaan. Juuri taannoin sain kuulla, että pojanpoikani ja perheen samanikäinen tyttö ovat olleet jo vuosia somessa kavereita.

– Olen monesti myös miettinyt, että suhde jatkuu, koska tämä perhe on juuri sellainen kuin on – älykäs, energinen, toimelias, eteenpäin menevä, iloinen, kiinnostunut kaikesta – eli minulle sopiva.

Lopuksi Sirkka Karjalainen kertoo kokevansa varamummoudessa aika paljon samoja tunteita kuin mummoudessa ylipäätään.

– Iloa ja huolta, kaikkea nyt vain seitsenkertaisesti, mutta ehdottomasti iloa eniten. Varamummous on avannut ikkunoita toisiin todellisuuksiin, oma kupla on laajentunut, Karjalainen lisää.

Yhdessä-palsta on tuotettu 4H Kainuun, Kainuun Liikunnan, Kainuun Nuotan, MLL:n ja Kainuun Sanomien yhteistyönä. Palstalla 29kerrotaan alueellisesta järjestötyöstä ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.